Jauhot Suussa

TERKKUJA

2012-02-11T22:20:00.001+02:00

Berliinistä.

FIN-ENG:

Sent from my iPhone. Which is in Berlin.

RUNEBERGINTORTTUMUFFINSSI

2012-02-11T00:02:00.000+02:00

Pitäiskö leivonnasta bloggaavana henkilönä aina vaan kokeilla tai itse kehitellä uusia reseptejä, vaikka olisi tyytyväinen vanhoihin resepteihin?

Sunnuntain runkkutortut, kuten Viva ciabatta -blogin Aleksi nätisti on asian ilmaissut, tein viimevuotisella reseptillä.

Entä pitäisikö matkoistansa bloggaavana henkilönä aina vaan matkustaa uusiin kohteisiin, vaikka olisi tyytyväinen vanhoihin?

FIN-ENG:
Why bother try a new recipe for something you think is perfect with the old one?

PULLABORATORY

2012-02-07T23:52:00.000+02:00

WDC-viikonlopun ohjelma toteutui aika lailla kuten ennakoin. Eli en päässyt juuri mihinkään mihin halusin. Mutta sentään johonkin, joka vieläpä löi Designpääkaupunkiviikonloppu- & Ravintolapäivä-kärpäset yhdellä iskulla.

Samalla kun pääsi kurkistamaan tällä viikolla avattavaan Laboratory-galleriaan, pääsi myös maistelemaan eräänlaista näkemystä suomalaisesta kulinarismista. Eli pullaburgereita.

Seuranani oli nuorempi tyttäreni, jolle pulla maistui ilman täytteitä paremmin. Hyvä niin, sainpahan itse näinollen maistaa sekä poroversiota että vegeä, ihanan piparjuurista punajuuri-pullaburgeria. Muikku jäi kokeilematta, mutten epäile etteikö sekin yhtälailla maistunut raikkaasti vähäsen erilaiselta kuin kaikki muu.

Loput kuvat ovat mitä todennäköisimmin seinällä ensi pe mennessä, kun ovet avataan yleisölle. Tsek lisätiedot täält.

FIN-ENG:
Last Saturday I combined the World Design Capital weekend and the 4th Restaurant Day. Had a sneak peek at the soon to be opened Laboratory gallery and had a "finnish with a twist" pulla burger for lunch. Or actually two to be precise.

TAMMIQ

2012-02-05T23:09:00.000+02:00

Kuten viime viikolla jo kävi ilmi, I'm back. Duuni on nyt polkaistu käyntiin ja vaikka elämä tuntuu tällä hetkellä aikamoiselta minuuttipeliltä, on aika kivaa taas blogata jotain.

En toki ollut täysin breikillä leipomisesta. Herättelin pitkästä aikaa jääkaapin perukoille hautautuneet juureni ja leivoin mm. vaaleaa hapanleipää. Koklasin myös uutta, eli tein maa-artisokkaleipää.

Elämän suolaa, pikkumakeaa, ei sovi unohtaa. Appelsiini-suklaamacaroneja tein myös.

Lisäksi pidettiin lettukestit.

Testaamalla kahta eri lettupannua side by side.

Ja juhlittiin 6v. synttäreitä.

FIN-ENG:
During my blogging break I certainly didn't stop the baking. I just didn't tell you about it.

DPKVKL

2012-01-31T23:13:00.001+02:00

Designpääkaupunkiviikonlopun ideana on valottaa kansalaisille designpääkaupungin sisältöjä ja tämä siis kolmepäiväisen, avoimien ovien periaattella toimivan yleisötapahtuman muodossa. Tai oikeastaan 180:n eri yleisötapahtuman muodossa. Mikäli tilanne olisi se, että täysin vapaasti saisin suunnitella ensi viikonlopun ohjelmani, näyttäisi se kutakuinkin tältä:

Perjantaina töiden jälkeen kävisin kuulemassa faktoja Teurastamon tulevaisuudesta Teurastamon ruokakultturisaunassa ja sen jälkeen siirtyisin Klaus K:n Ilmattaressa järjestettävälle Veuve Cliquot'n & Tiia Vanhatapion Fashion Dinnerille.

TEURASTAMON RUOKAKULTTUURISAUNA

Pe 17.00-19.00

Teurastamo, Työpajankatu 2

http://www.heltu.fi/

TIIA VANHATAPION SHAMPANJAVIIKONLOPPU

Ravintola Ilmatar, Klaus K

http://www.vanhatapio.fi/

http://www.ravintolailmatar.fi/

Lauantaina lähtisin jo aamusta liikenteeseen, koska päivän agenda olisi valtava: Poikkeaisin Tikaun liikkeessä Design Helps -tapahtumassa kuulemassa ideoita auttavasta designista. Lamppu-fanina haluaisin tutustua Design Forum Shopissa esillä olevaan nykyaikaiseen suomalaiseen valaisinsuunnitteluun. Ja kurkkaisin myös samassa korttelissa pian avattavaan Viewmastersin Laboratory-galleriaan.

Kaikkialle ei kuitenkaan kerkiä, jos haluaa ehtiä myös mukaan retkelle elokuvien Helsinkiin Kino Engelissä. Hauska olisi myös nähdä Dancer rendezvous - tanssillisia kohtaamisia, jossa lyhyitä nykytanssikohtauksia esitetään Arelalizzan kashmireissa. Ympäristöjärjestö Dodon Kääntöpöydän kaupunkiviljelypuutarhan kesästä saisi förskottia Pasilan veturitalleilla

DESIGN HELPS - LIVING ROOM

Tikau, Vuorimiehenkatu 10

La 10.00-16.00

http://www.tikaushare.org/

http://www.tikau.com/

kuva: Ea Söderberg

VALOA DESIGN FORUM SHOPISSA

Erottajankatu 7

Pe-su liikkeen aukioloaikojen mukaan

http://www.designforum.fi/shop

kuva: Liisa Valonen

LABORATORY - ART SPACE FOR NOW

Erottajankatu 9 B

La 12.00-17.00

http://www.laboratory.fi/

RETKI ELOKUVIEN HELSINKIIN

Kino Engel

Pe-su päivänäytöksiä

http://www.hel.fi/hki/Museo/fi/ajankohtaista/uutisia+ja+tapahtumia/pitki_+elokuvia+kaupunginmuseossa+3._5.2.

kuva: Lehtinen www.kava.fi

DANCER RENDEZVOUS - TANSSILLISIA KOHTAAMISIA

Arelalizza, Kruunuvuorenkatu 1

La 13.00-15.00

http://www.arelalizza.fi/

ARELALIZZA from Heikki Aho on Vimeo.

KÄÄNTÖPÖYDÄN FÖRSKOTTI

Pasilan vanhat veturitallit

La 11.00-18.00

http://kaantopoyta.fi/kaantopoydalla-tapahtuu-4-2-2012/

Sunnuntaina nukkuisin ensin pitkään ja klo 14 osallistuisin Sushibarin sushikurssille. Sen jälkeen hyppäisin taksiin ja ennen lentoa kohti kahden viikon rantalomaa, tsekkaisin vielä Keinutuolien kokoontumisajot lentokentällä.

SUSHIBARIN SUSHIKURSSI

Sushibar, Uudenmaankatu 15

Su 14.00 ja 18.00

http://www.sushibar.fi/tervetuloa-sushikurssille

KEINUTUOLIEN KOKOONTUMISAJOT

Helsinki-Vantaa, 24h koko viikonlopun

http://www.keinutuolienkokoontumisajot.fi/

Koska elämä ei kuitenkaan ole näin simppeliä tällä hetkellä, näyttää todennäköisempi viikonloppuni enempi tältä:

Yritän päästä käymään edes jossain mainitsemistani kohteista, mutta todennäköisesti päädyn korkeintaan Kaapelitehtaalle Arkkitehtikoulu ARKKI:n Karkkitehtuuri -työpajaan, Arkkitehtuurimuseolle iglunrakennuspajaan tai WeeGeen lelumuseon Muotoile lelu -työpajaan. Ja tietysti Marikulman Marikylä-happeningiin, jossa yksi ipanoista aloittaa huippumalliuransa lauantaina...

Ei siis sushikurssia, eikä varsinkaan mitään rantalomia tiedossa. Mutta varmaan silti aika kiva viikonloppu edessä!

KARKKITEHTUURI - MAKEAT RAKENNUKSET!

Kaapelitehdas, Arkkitehtikoulu ARKKI

Pe 16.00-19.00

http://www.arkki.nu/

IGLUNRAKENNUSPAJA

Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24

Su 12.00-16.00

http://www.mfa.fi/

MUOTOILE LELU -TYÖPAJA

Suomen Lelumuseo Hevosenkenkä, WeeGee

La & su 13.00-15.00

http://www.lelumuseohevosenkenk%c3%a4.fi/

MARIKYLÄ

Marikulma, Pohjoisesplanadi 33

La 10-17

http://www.marimekko.fi/

Viikonlopun tapahtumatarjonnasta oli hankalaa poimia ne henk.koht.-suosikit, siksipä tässä vielä muutamat lisätärpit:

Jos Länsimetro olisi jo valmis, menisin Muovon sultsinabaariin Herttoniemeen ja Stoaan katsomaan Stefan Bremerin Helsinki-kuvia.
Jos tuleva putkiremonttimme olisi jo vähän pidemmällä, menisin Artekin Arkkitehtuuriklinikalle pyytämään kylpyhuoneen remonttisuunnitelmaan apuja.
Jos asuisin Lahdessa, menisin Meidän Aleksi -tapahtumaan ideoimaan keskustan kävelykatu ja torialueesta hiukkasen innostavampaa.
Jos skeittaisin, menisin Skeittareiden designpääkaupunkiviikonloppuun Kontulan hallille suunnittelemaan oman unelmaspotin.
Jos olisin koiraihminen, menisin Design koirapuistoon suunnittelemaan lumikoirapuistoa.
Jos pysyisin luistimilla pystyssä, menisin Taklaa talvi-designrusettiluisteluun Rautatientorin Jääpuistossa.

Näistä, ja monista monista muista tapahtumista löytyy tarkemmat tiedot täältä!
Ja älkää myöskään unohtako lauantaista Ravintolapäivää.

FIN-ENG:
Few events around Helsinki next weekend. Check out here.

MENO-PALUU BLOGISTANIAAN

2012-01-18T23:49:00.001+02:00

Yhden linkin postaamista puhelimella ei lasketa bloggaamiseksi:
http://olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/http%3A/olotila.yle.fi/ihmiset/blogit/olotila/tervetuloa-blogistaniaan

Onneksi tammikuun loppu jo häämöttää.

FIN-ENG:
I'm still on my blogging break, but posting one link using my phone doesn't count.
I'll be on TV later in spring.

KYL MÄÄKI TURUUS

2012-01-04T22:43:00.000+02:00

Välipäivinä oli tarkoitus päästä mäkeen, mutta koska lähin auki ollut laskettelukeskus oli varmaan jossain Nilsiän korkeudella, päädyimmekin viettämään pari päivää kaupunkilomalla Suomen Turussa. Nuorin sai jäädä mumminsa hoiviin ja me muut jakauduttiin yksi lapsi + yksi vanhempi taktiikalla viettämään vuorollamme laatuaikaa.

Lasten mielestä kylpyläkammotus Caribia oli ehkä hitusen parempi paikka kuin Turun linna. Linna oli kuitenkin hyvä kakkonen.

Aikuisiälläni olen ollut Turussa vaan kerran, mutta mielikuva oli sangen positiivinen. Kun kaupungissa on jotain historiallista ja vanhaa, ja se sijaitsee veden äärellä, ei voi olla kyseessä ihan kamala paikka. Edellisellä visiitillä, aika tarkalleen yhdeksän vuotta sitten, kävimme illalla syömässä Blankossa. Nyt istuttiin Allin kanssa samassa pöydässä.

Mielikuvaa edellisen kerran ruuista ei ollut minkäänlaista, mutta täytyy myöntää että yllätyin positiivisesti. Kampasimpukka-tiikerirapupastani oli oikein maukas ja alkuun mussuttamani hummus se vasta hyvää olikin.

Annokset olivat kyllä ihan järjettömän kokoiset. Allin "puolikas" tomaatti-mascarponepasta oli sekin jo aika massiivinen. A jätti fiksusti vielä jäden mentävän kolon.

Seuraavana päivänä syötiin lounas Blankon kulman takana, ja ymmärtääkseni samojen omistajien uudemmassa ravintelissa, Tintåssa. Paikka on oikeastaan enempi viinibaari, josta saa myös ruokaa. Ja lounasta siis myös. Lounastarjonta koostui oikeasti hyvännäköisestä ja runsaasta salaattipöydästä sekä päivän keitosta, joista voi valita ja/tai-tyylillä mitä haluaa. Alli otti yrttisen fenkolikeiton ja minä kahmin kasaan herkkusalaatin. Plussana vielä oman leipomon ihanan suolainen oliivileipä. Lisäksi perjantai kun oli, tarjolla olisi ollut myös joka perjantainen perjantaipihvi-annos.

Tintå oli kaikin puolin hyvä kokemus. Viehättävä miljöö Aurajoen varrella ja se että useammassa pöydässä oli työpaikoiltaan poikenneillalkin lounastajilla lasillinen viiniä siivittämässä lounastaan, sai aikaan todellisen ulkomaillaolo-fiiliksen. Suosittelen kaikille Turun-retkeä suunnitteleville!

Alla vielä kuvia molemmista ravintolakokemuksista Allin ikuistamana. Eli aika alaviistosta.

FIN-ENG:
Before new year we spent few days in Turku, having some one to one quality time with the older kids. Had a really nice lunch experience at Tintå with Alli. The night before we had dinner at Blanko.

JA SE BLOGITON TAMMIKUU ALKAA ÄN YY TEE NYT!

UUDENVUODEN UHKAUS

2012-01-02T22:15:00.001+02:00

Tipatonta tammikuuta en ole koskaan viettänyt. Enkä aio nytkään viettää. Aion kuitenkin tehdä jotain yhtä brutaalia, nimittäin viettää blogittoman tammikuun. Tämä tarkoittaa sitä, että postaukset pistetään toviksi jäihin tässä blogissa.

Tein tänään comebackin työelämään, oltuani taas tovin äitiysvapailla. Ja koska aiempaa kokemusta työssäkäyvänä kolmen lapsen äitinä ei vielä ole, jännittää hieman. En vielä ole keksinyt, miten-missä-milloin ehdin kauppaan, saati ruokaa tekemään, joten yritän vähentää muut aktiviteetit alkuvuodelle minimiin, jotta homma lähteen kunnialla käyntiin.

Olen täysin myyty harrastukselleni, tälle hemmetin blogille siis, joten on pakko tehdä jotain radikaalia, että saan varmistettua uuden elämämme sulavan alkamisen. Tuskin lopetan leipomista, valokuviakin saatan tuotoksista napsaista, mutta en postaa mitään vähään aikaan. Muuten menee loputkin yöunet siihen, että istun yötä myöten koneella, kun muuten en ehdi.

Mutta voin luvata, että tämä ei jää tähän. 2012 on tiedossa Jauhot suussa -blogin historian ensimmäinen arvonta, monta leipää & leivonnaista, toivottavasti monia ravintolakäyntejä ja juhlia, ulkomaanreportaaseja ainakin Berliinistä jossei muualta sekä enemmän ja vähemmän tasokkaita postauksia kaikesta edellämainitusta ja jostain muustakin. Ja nyt jo jännittää tuleva televisioesiintyminen ihan kamalasti, hih!

Siispä heihei rakkaani blogi ja arvoisat lukijamme, vi ses i Februari!

P.s. Tai no siis postaan vielä yhden jutskan, joka on melkein valmiiksi tehty. Mut sitten moi.

FIN-ENG:
Happy new ear! Today I transformed from a stay-at-home mom back to working mom and in order to get the new life running, I gotta reduce all my other activities for the first weeks now. So, after posting the one post I already have almost ready, you'll hear from me then next time in February!

GRAZIE JULGUBBEN!

2011-12-31T16:39:00.000+02:00

Toivelistani oli selvästi mennyt perille Korvatunturille, sillä aattoiltana paketeista paljastui useampikin toivomani lahja.

Keittiömme on auttamattoman pieni. Ylimääräistä säilytystilaa ei ole ja olemassaolevasta on yritettävä ottaa kaikki kuutiot irti. Leivät vievät tilaa laatikostossa ja leipälauta vie puolestaan osuutensa pöytäpinta-alasta. Lahjaksi saamani Steltonin uuden luontoystävällisen RIG TIG -sarjan leipäloota hoitelee molemmat kärpäset samalla kertaa.

Boksi, ainakin meidän keittiössämme, sopii pidettäväksi esillä, ja tadaa, kansi kääntyy leipälaudaksi tarpeen tullen.

Akateemisessa jouluostoksilla pyöriessäni iski silmääni Systrarna Eisenmans Mingelmat -kirja. Kansi, jossa pönöttävät systrarnat, jotka ilmeisesti ovat paremmin länsinaapurissamme tunnettuja, ei täysin vakuuta ensisilmäyksellä. Nappasinpa kirjan kerran kuitenkin käteeni ja rakastuin heti. Erisorttisten sormisyötävien reseptejä on varmaan miljoona (= yli 550) ja kuvat ovat hyviä. Ohjeita ei ole pakko katsoa, pelkistä kuvista saa inspistä kerrakseen.

Mitkähän juhlat keksisin järjestää?

Toinenkin keittokirjatoiveeni täyttyi. Paketista paljastui myös Saku Tuomisen uusin, Italialaista ruokakulttuuria laajemmin valottava Basta! Tuukka Kosken kuvat ovat ihania ja edeltäjänsä Aglio & Olio -pastakirjan tavoin simppelit reseptit saavat veden kielelle ja suunnittelemaan Toscanan-matkaa.

Niin, ja tarttui se joulumuori viime minuuttien toiveeseen uudesta juustoveitsestäkin! Tänks kaikille tontuille!!!

FIN-ENG:
My food themed Christmas presents included a Stelton breadbox and two very inspiring cookbooks.

JOULUPUU ON RAKENNETTU (JA PURETTUKIN JO)

2011-12-30T23:38:00.000+02:00

Todennäköisyys kolmen lapsen olla terveenä samanaikaisesti talvisena juhlapyhänä on vissiin aika pieni. Yhden kolmasosan ruumiinlämpö huiteli sopivasti jouluaaton yli jossain 39-40°C välillä. Unettomia öitä lukuunottamatta oli joulu sangen onnistunut.

Perinteisesti omalta tontilta kaadettu kitukasvuinen lievästä skolioosista kärsivä kuusi kannettiin tupaan aatonaattona.

Ripustamalla puuhun kilottain koristeita lapset onnistuivat kyllä peittämään harvaoksaisen kuusen tyhjimmät kohdat, mutta en osaa ihan valita kumpi oli parempi/pahempi.

Kuusesta viis, fiilis kun on kohdallaan.

Kuten asiaan kuuluu, syön toki itseni ähkyyn jouluna, mutta periaatteessa en joulupöytääni kaipaisi muuta kuin mätiä ja graavilohta, vierelle ehkä vähän puikuloita ja asianmukaista leipää.

Mikon kauhistus, anoppila jossa ei paisteta joulukinkkua, kävi toteen. Puolikas savukalkkuna Kirakan tilalta sai hoitaa pääruokaosuuden. Ja Mikkokin pärjäsi.

Lopuksi toteutin suklaamousseuhkaukseni.

FIN-ENG:
The first part of Christmas we spent with my parents in the countryside. One of the kids was sick and the weather was bad as hell, but Christmas Eve was as good as it can get.

TYRNIMARMELADIT

2011-12-22T09:50:00.000+02:00

Tein ekaa kertaa elämässäni marmeladia, se oli aika kivaa itseasiassa. Olennaisen raaka-aineen hankinta oli kuitenkin vähän työlästä. Pektiinia metsästäessäni ensimmäisen apteekin ensimmäinen vastaan tullut työntekijä ei ollut kuullutkaan koko aineesta. Kollegansa oli paremmin kartalla ja tiesi kertoa, ettei pektiini kuulu lainkaan heidän valikoimiinsa. Apteekin nro 2 valikoimista pektiini löytyi, mutta jouduin tilaamaan sen seuraavalle päivälle, koska sitä oli valmiiksi pussitettuna vain yksi 16g pussi.

Itse en oikein marmeladien päälle ymmärrä, mutta perheessä sattuu olemaan useampikin, joiden joulu ei olisi joulu ilman vihreitä kugeleita ja vastaavia. Kiikutin parille marmeladinystävälle maistiaiset ja tuomio oli aavistuksen ristiriitainen.
Vastaus kuului kutakuinkin näin: Jos ei tiedä että näissä on tyrniä, on maku hyvä, mutta vähän omituinen. Mutta jos tässä lukisi isolla tyrnimarmeladi, tulisi heti fiilis, että "Vau, tyrnistä saa näin hyvää!!!".

Eli taidan kirjoittaa isolla TYRNIMARMELADI. Tai ehkä jopa TERVEELLINEN TYRNIMARMELADI. Tai miten olis TERVEYSVAIKUTTEINEN C-VITAMIINIRIKAS TYRNIMARMELADI? Paraniskohan maku vaan edelleen?!

Ohje on HS:n Kuukausiliitteen marraskuun numerosta, Peppi Aralehdon viritelmä, kun teemana oli tyrni.

TYRNIMARMELADIT

5 dl tyrnimehua
100 g omenapyreetä (ohje alla)
850 g sokeria
70 g pektiiniä (apteekista)
2 liivatelehteä

Valmista marmeladi. Kiehauta tyrnimehu ja omenapyree.
Sekoita sokeri ja pektiini kulhossa keskenään ja lisää kattilaan. Keitä marmeladiksi välillä sekoittaen noin 15 minuuttia, kunnes lämpötila on 108°C. (Jos sinulla ei ole lämpömittaria, tee lusikkatesti. Ota seosta hieman lusikkaan ja anna jäähtyä noin minuutin verran. Jos seos muuttuu marmeladimaiseksi, se on valmista.)
Ota kattila pois liedeltä ja lisää liotetut liivatteet.
Kaada marmeladimassa syvälle pellille leivinpaperin päälle. Anna marmeladin tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi.
Leikkaa veitsellä marmeladista neliöitä ja pyöritä neliöt sokerissa. (Marmeladi säilyy huoneenlämmössä useita viikkoja.)

Omenapyree:
3 kotimaista omenaa
1/2 dl sokeria
2 1/2 dl vettä

Poista omenoista siemenkota ja pilko ne kuutioiksi.
Kiehauta sokeri ja vesi, lisää omenakuutiot. Keitä, kunnes kuutiot ovat pehmeitä ja läpinäkyviä.
Puserra omenat pyreeksi siivilän läpi.

Tähän nimiratkaisuun päädyin.

Ja nyt painumme maalle joulun viettohon.
IHAN SUPERHYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!

FIN-ENG:
Sea-buckthorn marmalade was the first marmalade I've ever made. The berry itself might have a bit weird taste, but damn it is healthy! Now off to countryside. Merry Christmas each and every one!!!

VALKOSUKLAA-SITRUUNATRYFFELIT MUSTAPIPPURILLA

2011-12-22T00:50:00.000+02:00

Elokuisesta Tallinaan suuntautuneesta polttarimatkasta lähtien olen yrittänyt pitää tallessa tätä tryffeliohjetta. Pari viikkoa sitten kaivoin ohjeen esiin, jätin keittiön pöydälle ja hups, hävitin sen. Muutama päivä sitten se kuitenkin putkahti esiin vaatekaapistani.

En ole periaatteessa ihan kauhean kova valkosuklaafani, mutta tässä sitruuna ja mustapippuri täydentävät kokonaisuuden tosi tosi toimivaksi. Sitruuna tekee hyvää valkosuklaan äklömakeudelle ja pippurista jää tosi miellyttävä pieni polte.

Pyörittelin alkuviikosta myös muita palluroita, joita sitten pakkailin hassuihin rasioihin. Piparminttutryffeleitä vasemmalla & Dumle-tryffeleitä oikealla.

VALKOSUKLAA-SITRUUNATRYFFELIT MUSTAPIPPURILLA

200g valkoista suklaata
25g kuohukermaa
1 rkl sitruunamehua
0,25 tl mustapippuria

Sulata puolet suklaasta varoen joko mikrossa tai vesihauteessa.
Kuumenna kerma ja sekoita joukkoon sitruunamehu.
Yhdistä sula suklaa ja sitruunakerma. Sekoita tasaiseksi.
Laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun massa on jähmettynyt, pyörittele siitä palluroita ja laita ne takaisin jääkaappiin.
Sulata loput suklaasta ja lisää mustapippuri.
Dippaa suklaapallot hieman jäähtyneeseen suklaa-pippurikuorrutukseen ja laita ne taas jääkaappiin. (Säilytä jääkaapissa, mutta ota ne hieman ennen tarjoilua huoneenlämpöön.)

FIN-ENG:
Lemon white chocolate truffles with black pepper. So good.

TULEVAN JOULUN MOUSSE

2011-12-21T00:19:00.000+02:00

Taidan vihdoin tietää mitä teen jouluaattoillan jälkkäriksi. Samaa kuin viime lauantai-iltana, kun väkimäärä ruokapöytämme ympärillä kasvoi neljään aikuiseen ja seitsemään alle kouluikäiseen lapseen.

Helppoa, nopeeta, etukäteen valmistettavaa ja jouluisan näköistä. Ja sairaan hyvää.

Suklaamoussea, jonka päälle ripsottelin murustettua piparia ja granaattiomenaa. Ohje on tallessa täällä.

FIN-ENG:
Now I know what I'll be making for dessert on Christmas Eve.

ONE MORE CUP OF COFFEE

2011-12-18T23:38:00.000+02:00

Pauligin Makuparit-kisasta ei herunut voittoa. Nomaan lähetetään Decapitated Food -blogin Insanity. Onnittelut voittajalle ja ihanaa palkintomatkaa!!
Ziljoonat kiitokset Hasselhoffia äänestäneille. Arvostan.

Tappiosta huolimatta pääsin kuitenkin jälleen yhdistelemään kahvia ja ruokaa. Suunnittelin viestintätoimisto Drumin tilaisuuteen yhden suolaisen ja yhden makean cocktailpalan alta löytyviin kahvijuomiin sopien.

Winterchinossa cappuccino täydennetään inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla maustetulla kermalla. Jouluisaan makuyhdistelmään suunnittelin suolaisen leipäsen, jossa pohjana on piparkakkuleipää, päällä pala brietä ja kaikkein päällimmäisimpänä muutama kuutio homemade mansikkamarmeladia. Samaisella inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla, sekä mm. tummalla siirapilla ja kahvilla maustetun leivän ohje täällä.

WINTERCHINO – jouluinen cappuccino
Ohje kahdelle drinkille

Ainesosat
2 annosta NESCAFÉ Dolce Gusto Cappuccinoa
2 rkl kermaa
1/4 tl inkivääriä
1/4 tl mausteneilikkaa
1/4 tl kanelia
2 tl mansikkamarmeladia

Ohjeet
• Yhdistä kerma, inkivääri, mausteneilikka ja kaneli. Sekoita vain sen verran, että ainekset sekoittuvat, älä vispaa vaahdoksi.
• Annostele maustekerma kahteen tyhjään cappuccinokuppiin.
• Valmista NESCAFÉ Dolce Gusto Cappuccino kuppeihin maustekerman päälle.
• Ripottele hiukan kanelia ja inkivääriä juoman pintaan.
• Kata kupin vierelle teelusikka, jossa on mansikkamarmeladia.
• Nauti NESCAFÉ Dolce Gusto Winterchinoa vuorotellen marmeladin kanssa tai sekoita marmeladi drinkin sekaan.

Nordic passionin saidille suunnittelin kolmikerroksisen appelsiini-suklaaleivoksen. Alimpana brownie-pohja, keskellä mousse tummasta suklaasta ja päällä appelsiinimousse. Koristeena kuivattua appelsiininkuorijauhetta. Ylimmän kerroksen appelsiinimousse pohjautuu Nordic passion -juoman kermaan sekoitettavaan appelsiinimehusta, -kuoresta, tähtianiksesta, kardemummasta ja kanelista keitettyyn liemeen.

NORDIC PASSION – vahvaa espressoa talvisella vivahteella
Ohje kahdelle drinkille

Ainesosat
1 appelsiini
3 dl kermaa
9 tl tomusokeria
2 kpl tähtianista
6 kardemummansiementä
1/2 kanelitanko
2 annosta NESCAFÉ Dolce Gusto Espresso Intensoa

Ohjeet
• Aloita appelsiinikerman tekeminen huuhtelemalla appelsiini huolellisesti. Raasta kuori ja purista appelsiinimehu kattilaan. Keitä kuorta, mehua, tomusokeria, tähtianista, kardemummansiemeniä ja kanelitankoa miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen 5–10 minuutin ajan.
• Siivilöi keitos, anna jäähtyä ja vispaa kevyesti.
• Valmista NESCAFÉ Dolce Gusto -keittimellä kaksi annosta Espresso Intensoa ja kaada espresson päälle 2-3 teelusikallista appelsiinikermaa.
• Koristele appelsiininkuoriraasteella.

Samaisessa tilaisuudessa pääsin myös nauttimaan kampaamotuolissa istumisesta ja hiusalan ammattilainen lähestulkoon vakuutti minut siitä, että oppisin käyttämään muotoilurautaa lyhykäiseen tukaani ja stailaamaan päätäni jopa viidessä minuuutissa. Vastavuoroisesti yritin vakuuttaa hiusalan ammattilaisen siitä, että hän oppisi leipomaan itse piparkakkuleivän. Ei ehkä ihan viidessä minuutissa, mutta kumminkin.

FIN-ENG:
Hasselhoff didn't get me to Copenhagen, congrats to the winner! Despite the defeat I got to combine coffee drinks with food again. A gingerbread loaf topped with brie and strawberry marmalade to go with a cappuccino based drink with ginger, clove and cinnamon. And a combination of spicy orange mousse, chocolate mousse and a brownie bottom for the orangey espresso based drink.

PIPARKAKKULEIPÄ

2011-12-18T00:34:00.001+02:00

Nimestään huolimatta ei leipään ole työnnetty piparkakkua missään muodossa. Taikinassa vaan on piparkakkuisia mausteita ja paistetun leivän tuoksu on hyvinkin piparinen. Varteenotettava vaihtoehto joulupöytään.

PIPARKAKKULEIPÄ
(2 vuokaleipää, 10x30cm vuoassa)

Vaihe 1, kuumajuuri:
200g ruisjauhoja
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
1,5 tl inkivääriä
300g kuumaa kahvia

    1.    Sekoita kuivat aineet kulhossa.
    2.    Kaada päälle kuuma kahvi ja sekoita tasaiseksi puuroksi.
    3.    Peitä seos kelmulla ja anna seistä huoneenlämmössä kunnes se on jäähtynyt. (Kuumajuuri säilyy jääkaapissa 3 päivää.)

Vaihe 2:
kuumajuuri vaiheesta 1
300g vettä
250g ruisjauhoja
30g hiivaa
450g vehnäjauhoja
200g tummaa siirappia
25g merisuolaa

    1.    Sekoita kuumajuuri, vesi, ruisjauhot ja hiiva ja vaivaa taikinaa koneella 10 min, käsin tupla-aika.
    2.    Anna taikinan levätä tunti.
    3.    Lisää loput ainekset ja vaivaa vielä toiset 10 min.
    4.    Anna taikinan jälleen levätä tunnin ajan.
    5.    Laita taikina kahteen voideltuun leipävuokaan ja kohota vielä 1,5-2 h.
    6.    Paista 180°C:ssa n. 1h.
    7.    Kun leivät ovat jonkin verran jäähtyneet, kääri ne muovikelmuun ja anna niiden maun kypsyä seuraavaan päivään. (Tai syö samana päivänä jos et malta odottaa.)

FIN-ENG:
Gingerbread bread with cinnamon, clove & ginger.

MANSIKKA-SITRUUNAKAKKU

2011-12-15T23:05:00.000+02:00

Taannoin uhkasin vielä palaavani Eat & Joy Maatilatorin juustotiskin ääreen ja comeback tapahtui viime lauantaina. Ranskassa asuva kaverimme oli tulossa kylään ja se oli riittävän hyvä syy lähteä joulukuisessa syysmyrskyssä ostamaan kotimaisia juustoja. Käteen jäi pala Armasta, Metsuria ja Peltola Blueta. Armastan Armasta!

Kun aloin leipomaan leipää, sääli äitini meidän kamalaa vanhaa leipäveistämme ja osti lahjaksi uuden hienon Victorinoxin. Säälisipä äiti joskus meidän kamalaa vanhaa juustoveistämmekin!

No, juustot sikseen. Jälkkäriäkin oli oltava. Pakkasessa oli liikaa tilaa vienyt vetopohja, josta oli päästävä eroon. Siispä moussea väliin ja marenkia päälle.

MANSIKKA-SITRUUNAKAKKU
(vuokani koko n. 20x15cm)

Pohja:
Vetopohja

Täyte:
0,25 dl sitruunamehua
1 dl soseutettua mansikkaa
n. 0,5 dl tomusokeria
2 dl kermaa
2,5 liivatetta

Marenkikuorrute:
2 valkuaista
0,5 tl sitruunamehua
75g sokeria

Sekoita täytteen sitruunamehu ja mansikkasose keskenään ja makeuta tomusokerilla.
Kuumenna n. 2 rkl sosetta ja sulata kylmässä vedessä pehmenneet liivatteet kuumaan nesteeseen.
Lisää liivateseos muun soseen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
Vaahdota kerma ja lisää soseen joukkon varovasti käännellen.
Leikkaa vetopohjasta sopivan kokoinen pala pohjaksi ja kippaa päälle puolet täytteestä. Anna hetken aikaa hyytyä jääkaapissa.
Toista sama homma ja laita jälleen jääkaappiin hyytymään.
Valmista marenkikuorrute vaahdottamalla valkuaiset, sitruunamehu ja sokeri kovaksi ja kiiltäväksi vaahdoksi.
Levitä tai pursota marenki kakun päälle. Halutessasi polta marenkiin väriä uunissa tai kaasupolttimella.

FIN-ENG:
The only white thing around here is the meringue topping on my strawberry lemon cake. Still no signs of snow.

VETOPOHJA

2011-12-15T23:03:00.000+02:00

Vetopohja toimii mielestäni hyvin erilaisten moussekakkujen ja -leivosten pohjana. Muistuttaa kovastikin kääretorttupohjaa, mutta on työläämpi valmistaa. Vaivasta saa kuitenkin palkan, koska vetopohja on käsittelyssä kestävämpi ja säilyttää kosteutensa paremmin. Ja maistuu hyvältä.

Joku fiksumpi varmaan tietää kertoa, mistä nimi vetopohja tulee. Muistini mukaan nimi viittaa jotenkin johonkin laitteeseen, jolla taikina vedetään pellille niissä vähän isommissa keittiöissä.

VETOPOHJA
(hieman yli 1 cm:n paksuinen pellillinen)

2 kananmunaa
90g tomusokeria (n. 1,5 dl)
100g mantelijauhoja
2 kananmunanvalkuaista
2 rkl hienoa sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl voisulaa

Vatkaa kananmunat, tomusokeri ja mantelijauhot vaaleaksi, ilmavaksi taikinaksi.
Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset ja hieno sokeri vaahdoksi.
Yhdistä molemmat varovasti käännellen.
Siivilöi joukkoon vehnäjauhot.
Lisää myös voisula ja sekoita tasaiseksi.
Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille.
Paista 200°C:ssa 7 min.
Kumoa levy paistamisen jälkeen toiselle, sokeroidulle leivinpaperille ja irrota pohjan leivinpaperi saman tien.

FIN-ENG:
I have no idea what vetopohja is in english.

F-HOONE

2011-12-12T16:53:00.000+02:00

Sateiseen sunnuntaiaamuun startattiin passaamalla hotellin aamiainen. Sen sijaan suuntasimme hieman Tallinnan ydinkeskustan ulkopuolelle, vanhalle teollisuusalueelle, löytääksemme F-hoone-nimisen ravintolan, josta olin lukenut.

Kyseisissä tehdashalleissa väitetään neuvostoaikana valmistettaneen osia Sputnikiin. No Sputnikista ei näkynyt jälkeäkään, mutta hieno oli F-rakennukseen perustetun ravintolan tila.

Ainoastaan vironkielinen menu käännettiin meille nopsaan. Aamiaismenu oli itse asiassa aika laaja, ja jos edellisenä iltana hassassimme rahat Ö:ssä, syöminen F-hoonessa on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin. Niin halvat ovat nimittäin hinnat. Jossain selitettiin alhaisten hintojen johtuvan naurettavan pienestä vuokrasta, mitä tilasta maksetaan.

Aamiainen oli täydellinen. Otettiin molemmat alkuun paistetut munat & pekonit & tomatti-papuhöystöt.

Sekä aamiaisleivät. Omani oli aika erikoinen, mutta tosi maukas kanaleipä. Pisteet vei siltikin Mikon järjettömän hyvä silakkaleipä.

Lisäksi vedin vielä jogurttia tuoreilla hedelmillä, sekä juotiin teet&kahvit. Hintaa kertyi vissiin huikeat 11,50e.

Mutkatonta kotiruokatyyppistä ruokaa tarjoavaa keittiötä on kehuttu, iltaisin baari on kai aika kova sana ja jossain tilan perällä on kuulemma lasten leikkihuonekin. Tänne siis seuraavalla Tallinnan-visiitillä takaisin, kokoonpanosta riippumatta.

FIN-ENG:
Sunday breakfast on our Tallinn trip we had at F-hoone, restaurant in an old factory complex. Interior is impressive and food is good. What else can you wish for.

RESTORAN Ö

2011-12-11T16:03:00.000+02:00

Viime viikon lopulla kävimme ulkomailla. Tarkemmin sanottuna 26 tunnin ulkomaanmatkalla. Lapset ripoteltiin ihanille isovanhemmille, painuttiin Länsisatamaan ja kavuttiin laivaan. Luettiin lehtiä, syötiin hyvin, nautittiin omasta rauhasta. Lasten yöheräämisten sijaan kuunneltiin onnellisina hotellihuoneen ilmastoinnin surinaa. Ostettiin viiniä, paljon viiniä, ja sitten oltiinkin jo takaisin Helsingissä.

Restoran Ö oli 2008 ja 2009 Viron parhaaksi nimetty ravintola. 2010 valittiin kakkoseksi ja tänä vuonna tippui sijalle neljä. Pudotuksestaan huolimatta edustaa Ö Tallinnan parhaimmistoa fine dining -saralla. Sinne suuntasimme illalla syömään.

Tavoitteemme oli istua pöydässä mahdollisimman pitkään ja hartaasti, joten valitsimme tarjolla olleen kuuden ruokalajin maistelumenun. Palsternakkakeittoa, omenaviinissa haudutettua ankeriasta, tartarpihviä ja vesikrassikreemiä, siikaa kurpitsasoosissa, peuraa kera mustikkakastikkeen ja sipulimarmeladin ja loppuun mustikkajuustokakkua kavereineen. Lisäksi parit keittiöntervehdykset päälle.

Ruoka oli hyvää, osa annoksista oli nappisuorituksia, osassa oli lievää yliyrittämisen makua. Palvelu oli kohdallaan ja miljöökin ihan miellyttävä. Varmastikin Tallinnan huippua, muttei ehkä kovin mieleenpainuvaa kumminkaan. Tyytyväisiä olimme joka tapauksessa.

Hintataso on Tallinnassa ilmeisesti noussut aika lailla euron myötä. Loppulaskumme suuruus oli täysin samaa luokkaa kuin vastaavissa paikoissa lahden tällä puolen.

FIN-ENG:
Last weekend we went overseas. Mini-vacation in Tallinn, 26 hours without kids. Had dinner at Restaurant Ö.

SUKLAA-MAAPÄHKINÄTARTELETTI

2011-12-09T01:13:00.001+02:00

Itsenäisyyspäivänä pistettiin nätimpää päälle ja syötiin yhdessä hyvin vanhempieni luona.

Jälkiruuaksi tein Hasselhoffin amerikanserkkua. Tai oikeastaan kyseessä ei ole serkku, vaan ennemminkin isähahmo. Sillä Makuparit-skaban osallistujaa suunnitellessani tein ensin tämän, mutta totesin ettei täysin toimi kahviparinsa kanssa, joten jatkokehittelystä syntyi Hasselhoff.

Snickers fiinimmässä muodossa. Ja ilman sitä ällömönjää.

HASSELHOFFIN ESI-ISÄ AKA SUKLAA-MAAPÄHKINÄTARTELETTI
(24 tartelettia, halkaisijaltaan 7 cm)

POHJA:
220g vehnäjauhoja
50g sokeria
100g voita (kylmänä)
1 kananmuna
1 tl vettä

Mittaa kulhoon jauhot ja sokeri.
Kuutioi kylmä voi ja nypi joukkoon.
Kun voi on sekaisin jauhojen kanssa, lisää toisiinsa sekoitetut kananmuna & vesi.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Muodosta taikinasta pallo ja kääri se kelmuun.
Pidä jääkaapissa vähintään 45 min.
Ota taikina jääkaapista ja anna sen pehmentyä hetki huoneenlämmössä.
Jaa taikina osiin ja painele taikina ohueksi tartelettimuotteihin (tai vaikka muffinssipannun koloihin).
Laita taikinan päälle pieni pala leivinpaperia ja painoksi esim. kuivia herneitä.
Paista 180°C:ssa n. 12 min tai kunnes reunat alkavat saada vähän väriä.
Anna jäähtyä muutama minuutti vuuassaan ja sen jälkeen poista painot ja jäähdytä ritilällä.

TÄYTE 1: SUOLAPÄHKINÄ-KARAMELLITÄYTE
190g ruokokidesokeria
0,7 dl vettä
90g suolatonta voita
0,75 dl kuohukermaa
100g paahdettuja ja suolattuja maapähkinöitä (tunnetaan myös nimellä suolapähkinät)

Mittaa pannulle sokeri ja vesi. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut.
Sekoita joukkoon voi ja pähkinät. Nosta lämpötilaa hieman, kunnes seos kuplii, ja keitä sekoitellen n. 15 minuuttia.
Kun seos on selvästi paksuuntunut, siirrä pannu pois levyltä ja koko ajan sekoitellen lisää joukkoon kerma.
Lusikoi karamellitäyte jäähtyneiden pohjien päälle ja anna jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa.

TÄYTE 2: GANACHE TUMMASTA SUKLAASTA
200g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl voita

Palastele suklaa kulhoon odottamaan.
Kuumenna kerma kattilassa ja kaada se suklaan päälle.
Lisää voi ja sekoita tasaiseksi.
Lisää täyte edellisen kerroksen päälle ja ripottele päälle vielä hasselpähkinärouhetta koristeeksi.
Siirrä jääkaappiin jähmettymään.
Ennen tarjoilua ota leivokset hetkeksi huoneenlämpöön.

FIN-ENG:
For the dessert on our Independence Day dinner at my parents', I made these chocolate salted peanut caramel tartlets. The ancestor of Hasselhoff.

BROWNIE + COOKIE = BROOKIE

2011-12-03T00:37:00.001+02:00

Keskimmäiseni kanssa iskettiin kokkihatut päähän ja ryhdyttiin leipomaan. Näiden piti olla tämän vuoden ensimmäinen joulua edes läheltä liippaava leipomukseni. Huomaatteko nuo omituiset värjäytyneet pinkit ja vielä omituisemmat vihreät kohdat? No ne ovat tietenkin jouluhenkisiä punaisia ja vihreitä m&m's-karkkeja!

Vaihtamalla nuo tavalliseen suklaaseen, on tässä ihan kelpo brookie-ohje. Browniemainen sitko yhdistyy keksimäiseen rapeuteen. Plus tietenkin sitä suklaata. Bakerellan ohjeesta sovellettu ja naurettavan helppo tehdä.

BROOKIES
(pellillinen)

275g vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta  
1/2 tl suolaa  
150g huoneenlämpöistä voita
400g ruokosokeria 
3 kananmunaa 
1 tl vanlijasokeria 
250g suklaata maun mukaan (itselläni oli 50/50 tummaa suklaata ja niitä m&m'sejä jotka voi unohtaa)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään.
Lisää munat yksitellen ja sekoita huolellisesti.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon.
Lisää pienityt suklaapalaset.
Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille.
Paista 175°C:ssa 25-30 min.

FIN-ENG:
The brookie recipe from Bakerella was yummy, but they were supposed to be in christmas colors with red & green m&m's. As you can see It didn't work out.

TESTING TESTING

2011-12-02T23:50:00.000+02:00

kuva

Viikon mittaan olen napsinut kuvia uuden puhelimeni kameralla.

Maanantaina Lupolossa saatiin oikein hyvää ruokaa, mutta hämärässä valossa erittäin huonoja kuvia.

Salaman käyttö vasta potin räjäyttikin.

Mutta voin vannoa, että Kipot ja kupit -osastolta poimimamme alkuruuat, häränrintamunkit, misoherkkusienet ja inkivääriset punajuuret, olivat superhyviä. Ainoastaan hevosen sisäfilee oli annoksena mielestäni vähän tylsä. Muut vetivät pääruuaksi avokadosalaatilla kellineen katkarapuleivän, minä olin erilainen nuori ja tilasin open face -burgerin. Hyvä sekin, mutta hienoinen annoskateus iski.

Myöhemmin illalla Jamie Woonin keikalla pelasi kamera huomattavasti paremmin, vaikka hämärää oli edelleen.

Kuva ei superkamera, vaan Kluuvi

Lastenhoidollisista syistä "jouduin" viikolla myös viettämään puolikkaan päivän kaupungilla siskoni kanssa. Ja taas oli superkamera matkassa. Suuntasimme Uuteen Kluuviin, johon kumpikaan meistä ei ollut vielä ennättänyt tutustumaan. Kluuvissa tuli käytyä silloin tällöin kultaisella 90-luvulla, lähinnä Ponke'sin liepeillä skeittareita bongaamassa, mutta aika monen vuoden ajan koko ankeaa kauppakeskusta ei ole edes muistanut. Mutta vanhasta Kluuvista ei ollut onneksi enää tietoakaan, sisäänkäyntikin oli räjäytetty uuteen paikkaan.

"Tää on ihan ku jossain ulkomailla!" oli erään tuttavani kommentti ensimmäisen Eat & Joy Maatilatori -käyntinsä jälkeen. Ja se on tunnetusti kehu se.

Maatilatori on tietenkin ihana. Kuka voisi olla tykkäämättä ruuasta ja raaka-aineista, jotka edustavat kaikkea hyvää: luomua, lähellä tuotettua ja puhtautta.

Superkamerani kuvat eivät ole ehkä ihan yhtä houkuttelevia kuin Koemaistaja-blogin vastaavat.

Täytyy rehellisesti sanoa, että vaikka on kuinka luomua ja läheltä ja puhdasta ja kaunista ja omin pikku kätösin letitettyä, niin 20 euron pullapitkohintaa en ymmärrä. Muutenkin tuotteet ovat kyllä aika, miten sen sanoisi, arvokkaita.

Mutta kotimaisten juustoloiden tuotteilla lastattu juustotiski vei sydämeni. Hinnasta viis, sinne palajan, pian.

Lounaalle päädyttiin pari kerrosta ylempänä sijaitsevaan Senaatin Hiili -ravintolaan. Hyvää oli ja ihan kiva paikka muutenkin. Uudenmaankadun Bar 9:n omistajien selvästi hieman kunnianhimoisempi kakkospaikka.

Mielenkiintoista nähdä, toimiiko kluuvisijainti ravintolan ollessa auki yli puolet viikosta jopa neljään asti yöllä. Toisaalta ainakin ennen vanhaan olisin kovastikin arvostanut illanviettopaikkaa, jossa ruokaa tarjoillaan night menulta 22.30-03.00.

Pitäisiköhän kokonaan vaihtaa blogin pääteemaa? Hyvin valaistut vaaleaseinäiset vaateliikkeet olisivat paljon otollisempia kuvauspaikkoja kuin pimeä keittiö tai tunnelmavalaistut ravintolat.

Lopuksi vielä sateisen ja pimeän iltapäivän ulkoilmaotos Korkeavuorenkadulta. Eiringissä kävin katselemassa mahdollisia joululahjaideoita. Ja löysinkin. Monta itselleni sopivaa!

FIN-ENG:
This week I've been getting acquainted with my new phone's camera. Snapping photos everywhere the whole week: i.a. in Lupolo, Jamie Woon gig, Eat&Joy farm market, Senaatin Hiili, My o My & Eiring.

VENEKAKKU

2011-11-29T00:23:00.000+02:00

Omat ipanani pitävät sitä jo ihan normina, että syntymäpäivänä kakku toteutetaan pitkälti päivänsankarin toiveiden mukaisesti. Nyt on myös siskonpoikani perillä käytännöstä. Viime lauantaina kolme täyttänyt synttärisankari tilasi venekakkunsa jo aikaa sitten.

Synttärikakun teko taitaa olla nakki, josta en niin vaan pääsekään luistamaan.
En ainakaan ihan vähään aikaan. Kun vanhin lapsista ei ole edes esikoulussa vielä, veikkaisin että edessä on vielä monet sokerimassaiset hellokittyt ja angrybirdsit väännettävänä.

Venekakku oli toiveena onneksi sieltä helpoimmasta päästä.

Mustikkamoussetäytteineen oli kakku päivänsankarin mukaan "tosi hyvää". Seuraavana vuonna haluaa kuulemma purkkakakun. What?!

FIN-ENG:
My nephew wanted a boat cake for his third birthday. And I granted his wish. Next year he said he wants a chewing gum cake.

HASSELHOFF

2011-11-25T00:13:00.000+02:00

Koska mikään ei ole ikuista, paitsi ehkä ne timantit, on tämä resepti parempi tallentaa myös tänne. Pauligin Makuparit -kisan yleisöäänestysosuus vetelee nimittäin viimeisiään, ensi viikon ke asti voi vielä käydä jättämässä äänensä. Sen jälkeen arvoisa tuomaristo toivon mukaan kruunaa Hasselhoffin ykköseksi ja rupeaa varailemaan pöytää Nomasta.

Jos et ole käynyt tykkäämässä, vielä ehtii, vielä ehtii. Tänne päin.

HASSELHOFF
(24 tartelettia, halkaisijaltaan 7 cm)

POHJA:
200g vehnäjauhoja
70g hasselpähkinäjauhetta
50g sokeria
100g voita (kylmänä)
1 kananmuna
1 tl vettä

Mittaa kulhoon jauhot, hasselpähkinäjauhe ja sokeri.
Kuutioi kylmä voi ja nypi joukkoon.
Kun voi on sekaisin jauhojen kanssa, lisää toisiinsa sekoitetut kananmuna & vesi.
Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Muodosta taikinasta pallo ja kääri se kelmuun.
Pidä jääkaapissa vöhintään 45 min.
Ota taikina jääkaapista ja anna sen pehmentyä hetki huoneenlämmössä.
Jaa taikina osiin ja painele taikina ohueksi tartelettimuotteihin (tai vaikka muffinssipannun koloihin). Siisti reunat.
Laita taikinan päälle pieni pala leivinpaperia ja painoksi esim. kuivia herneitä.
Paista 180°C:ssa n. 12 min tai kunnes reunat alkavat saada vähän väriä.
Anna jäähtyä muutama minuutti vuuassaan ja sen jälkeen poista painot ja jäähdytä ritilällä.

TÄYTE 1: HASSELPÄHKINÄ-KARAMELLITÄYTE
190g ruokokidesokeria
0,7 dl vettä
90g suolatonta voita
1 tl suolankukkia (fleur de sel)
0,75 dl kuohukermaa
25g hasselpähkinärouhetta

Mittaa pannulle sokeri ja vesi. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut.
Sekoita joukkoon voi ja suola. Nosta lämpötilaa hieman, kunnes seos kuplii, ja keitä sekoitellen n. 15 minuuttia.
Kun seos on selvästi paksuuntunut, siirrä pannu pois levyltä ja koko ajan sekoitellen lisää joukkoon kerma.
Lusikoi karamellitäyte jäähtyneiden pohjien päälle ja anna jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa.
Ripottele hasselpähkinärouhe täytteen päälle.

TÄYTE 2: GANACHE TUMMASTA SUKLAASTA
200g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
2 rkl voita
(koristeluun hasselpähkinärouhetta)

Palastele suklaa kulhoon odottamaan.
Kuumenna kerma kattilassa ja kaada se suklaan päälle.
Lisää voi ja sekoita tasaiseksi.
Lisää täyte edellisen kerroksen päälle ja ripottele päälle vielä hasselpähkinärouhetta koristeeksi.
Siirrä jääkaappiin jähmettymään.
Ennen tarjoilua ota leivokset hetkeksi huoneenlämpöön.

Lisäys paria päivää myöhemmin:
Hasselhoff toimii myös isona torttuna, kuten tein täällä. 22cm vuokaan riittää puolet ohjeen taikinamäärästä. Täytteitä laita silti 3/4 ylläolevista määristä.

FIN-ENG:
My Paulig competition recipe. Hasselhoff.
Oh and by the way, if you haven't voted for me yet, better do it now.

ERILAINEN RAVINTOLAPÄIVÄ OSA 2

2011-11-22T00:24:00.000+02:00

Lauantaina, kaikkien aikojen kolmantena Ravintolapäivänä, oli Ravintola Vanhan suolan määrä tehdä paluu. Suunniteltu menu kuulosti jo aika hyvältä, mutta mutkat matkassa siirsivät comebackimme jälleen hamaan tulevaisuuteen.

Ravintolapäivän iltana söin sen sijaan ravintolassa nimeltä Ylämummo. Ja kyseessä ei ollut mikään Ravintolapäivän hullunhauska projekti, vaan ihan oikea ravintola Suomen Lahdessa.
On se hyvä nähdä maailmaa välillä.

Viikonloppuni vietin nappulakengät jalassa, hikisissä urheiluvermeissä. Ekaa kertaa elämässäni lauloin karaokea ja ekaa kertaa elämässäni olin sporttibaarissa. Nyt on varvas teipattuna, leukanivel ehkä aavistuksen sijoiltaan ja mustelmia siellä täällä. Ei, en saanut köniini snägärillä. Vaikka Mikon mukaan toisinaan vähän ärsyttävä olenkin.

Seuraava Ravintolapäivä on muuten helmikuussa. En oikein osaa päättää kantaani: Hyvä vai huono juttu, että kyseinen tapahtuma toteutetaan näin tiheällä tahdilla? Kyllästyttääkö jo vai vasta vuoden päästä?

FIN-ENG:
Last weekend was supposed to be all about the Restaurant Day again. Something came up and I took plan b for the weekend: Football tournament. Ended up with a sore toe, aching jaw and being all black & blue, but had great fun.

ISÄNPÄIVÄJELLY

2011-11-19T00:00:00.000+02:00

Perheensä ensimmäistä isänpäivää viettänyt ystäväni kyseli vinkkejä isänpäivälahjaksi. Kerroin että meillä lahjalinja on ollut hyvinkin vaihteleva, yleensä lahjat ovat ennemmin tarpeellisia kuin persoonallisia. Jälkeen päin tuli mieleen, että olin tyystin unohtanut mainita, mikä on äitien- ja isänpäivissämme se oleellisin osuus. Nimittäin aamiainen sängyssä koko perheen voimin.

Nuorimmaisemme kanssa ei aamiainen tällä hetkellä suju kovinkaan leppoisasti edes ruokapöydässä, joten sänkyaamiainen oli tänä isänpäivänä jätettävä väliin. Ainakin osittain.

Mikon isänpäivälahja oli nimittäin aamiainen ja sunnuntaihesari sängyssä.
Ypöyksin, aivan omassa rauhassa.

Aamiaisjälkkäriksi, mikä on sekin oleellinen osuus sänkyaamiaisia, oli Elsa edellisenä päivänä valinnut Stokkan suklaapisteestä cupcake-suklaakonvehdit. Eipä olleet erityisen hyvän makuisia kylläkään.

Aamiaisen jälkeen pääsi isä sitten ihan rauhassa nauttimaan laatuajasta lastensa kanssa, kun minä painelin rakkaan urheiluharrastukseni pariin.

Rakkaassa urheiluharrastuksessa hienoisesti venähtänyt selkä ei estänyt hedelmien silpomista.

Isänpäivän sunnuntaipäivälliseksi olimme menossa isommalla jengillä syömään raclettea vanhempieni luokse. Kyseinen ruoka tuppaa ainakin minussa aiheuttamaan aikamoisen ähkyn, kun ennen kohtalokasta vikaa settiä vielä uskoo jaksavansa vähäsen ja yhtäkkiä juusto painuukin kerralla mahalaukun pohjille.

Olin ilmoittanut tuovani jonkin raikkaan jälkkärin mukanani. Ja raikasta totta maar se olikin. Voisin kuvitella että kyseinen jälkiruoka toimisi myös joulusyöminkien perään. On niin nätin punainenkin. Ohje Tartelette-blogista.

Helene kutsuu jälkkäriä blogissaan nimellä Grapefruit And Pomegranate In White Tea Jelly. Greippiä ja granaattiomenaa valkoinen tee -hyytelössä. Päädyin tähän versioon:

GRANAATTIOMENAA, GREIPPIÄ & VALKOISTA TEETÄ
(kuudelle)

4 liivatetta
2,5 dl valkoista teetä
2 rkl sokeria
2 punaista greippiä
2 valkoista greippiä
1 granaattiomena

Käsittele hedelmät haluamasi kokoisiksi paloiksi.
Jaa hedelmät annoskippoihin tai laseihin.
Pehmitä liivatteet kylmässä vedessä.
Hauduta tee ja makeuta se sokerilla.
Liuota pehmenneet liivatteet kuumaan teehen ja anna jäähtyä muutamia minuutteja.
Kaada teejelly hedelmien päälle ja laita jähmettymään jääkaappiin (2-3 tuntia).

Vink vink: Jos greippi tuntuu sittenkin vähän turhan raikkaalta ja granaattiomena on juuri myyty lähikaupasta loppuun, vaihda tilalle jokin muu, edes vähäsen raikastava hedelmä.

FIN-ENG:
On Father's Day last Sunday, Mikko's first present was to be able to read the whole Sunday paper, while enjoying breakfast in bed, all by himself. Later that day we went to my parents to get bloated by raclette eating. I made a pretty refreshing dessert with grapefruit, pomegranate and white tea. Recipe by Tartelette.

MINUN SUOMINEITONI

2011-11-15T15:15:00.000+02:00

Kuva: Kimmo Lehtonen / Kuvasatama

Teloin selkäni pari päivää sitten, joten välittömästi pakattuani Oivan partsille päiväunille, heittäydyin hyvällä omatunnolla sohvalle lämpötyynyn päälle makoilemaan.

Ja sattuipas sopivasti, että lukemattomien lehtien valtavan pinon päälimmäiseksi tipautti posteljooni luukusta uusimman Olivian.

Lehden loistavassa persuaiheisessa jutussa kuvituksena on tekemäni suomineitokakku pan-afrikkalaisvärisine hameentäytteineen.

FIN-ENG:
My debut as an illustrator: Cake for Olivia magazine.

SKARPPAAJA

2011-11-14T14:02:00.000+02:00

Voin nyt näin julkisesti tunnustaa: En ole karppaaja.

Joku teistä blogiini törmänneistä kyseli mielipidettäni karppaamisesta. Vastasin kysyjälle, että kannatan kaikkea kohtuudella -periaatetta. Kohtuudella siis myös sokeria ja vitivalkoisia jauhoja. Terve järkikin jo sanoo, ettei ihmisen pidä päivästä toiseen syödä dallaspullaa ja rakentaa jokaista ruoka-annostaan mojovan riisi- tai pastakasan varaan. Haloo, lisäisi vielä äitini.

Mielestäni on ihan järkevää vähentää jotain ruokavaliostaan, jos siltä tuntuu. Esim. tehdä päätös olla syömättä arkisin muuta kuin kokojyvätuotteita. Mutta uskon, että täysi ehdottomuus ei ole hyvästä. Varsinkaan, jos kieltää itseltään jotain, mistä saa nautintoa. Rakastan hyvää ruokaa, monipuolista ruuanlaittoa, ravintoloissa syömistä. Karppaajat varmaan tähän sanovat, että voihan niitä rakastaa ja harrastaa vähähiilihydraattisestikin. Varmaan voi, mutta aika ison siivun se jättää rakastamiani raaka-aineita myös listan ulkopuolelle.

Jos itse olisin tilanteessa, etten liikalihavuudeltani näkisi omia varpaitani ja/tai kulman takana vaanisi diabetes, olisi luonnollista, että edellä mainitut turhat valkoiset viljat ja sokerit olisi ekana syytä tipauttaa ruokavaliosta. Hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliosta, aka karppaaminen, on varmasti tehokas ja nopea laihdutusmuoto.

Itse uskon kuitenkin jossain määrin niihin syöpäjärjestöjen ja sydänliiton kantoihin, että runsas eläinrasvan kiskominen ei ole ihan se paras ratkaisu terveyden kannalta. Myöskin karppaaminen elämäntapana, lisääntyneellä lihan ja maitotuotteiden kulutuksella, ei varmasti ainakaan vähennä ruokavalion aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Kuten Jukka Relander kolumnissaan kirjoittaa, "On ekologisesti kestävämpää syödä 17 kiloa kasviksia kuin syöttää ne sialle, ja saada kilon verran lihaa."

Mutta älköön kukaan nyt vetäkö hernettä nenään, syökää mitä syötte ja olkaa syömättä mitä olette syömättä, kukin tyylillään. Seuraavassa elämässä muutan Italiaan, doppaan valkoista leipää hyvään oliiviöljyyn ja juon lasillisen viiniä päivässä. Eikö sillä pärjää jo aika pitkälle?

FIN-ENG:
I stand up for eating everything reasonably. Including carbs.

KEITTIÖ HUKASSA

2011-11-09T23:49:00.000+02:00

Lilyssä vietetään ruokaviikkoa. Ja tänään julkistivat kilpailun, jossa voi voittaa Nescafén Dolce Gusto -kahvikoneen. Täytyy vaan osata vetää viiva oikeasta ruokabloggarista oikeaan keittiöön. Riittää että yks viidestä osuu oikeaan.

HElppo nakki.

Jos et veikkaa, et voi voittaa. Oikean rivin voi jättää täällä.

Ja täällä voi osallistua maanantain kilpailuun, jossa palkintona dinneri Postresissa. Tai älkää sittenkään osallistuko, muuten mun todennäköisyys voittaa vaan pienenee entisestään.

FIN-ENG:
Put my head on my kitchen table and win a Nescafé Dolce Gusto coffee machine. Here.

THE ROYLE CAKE

2011-11-06T14:32:00.002+02:00

Viime viikolla Mikon sisko saapui suomalais-englantilaisella kombollaan meille syömään. Sain siis hyvän syyn väsätä jotain makeaa. Aika hyvää tuli, pakko myöntää.

Leaf oli muistanut minua Royal-näytteillä, joiden mukana tuli Vesa Parviaisen kehittelemän Royal-leivonnaisen ohje. Postresin jälkkärigurun alkuperäisessä ohjeessa käytettiin pelkästään sinistä tummaa Royalia, mutta näytteet eivät kattaneet tarvittavaa määrää, joten käytin osittain myös maitosuklaista punaista ja pähkinäistä vihreää Royalia.

Alla ohje hieman muunneltuna ja kakuksi kännettynä.

ROYAL-KAKKU
(18 cm vuokaan)

Pohja:
50g Royalia (käytin tummaa)
50g voita
50g tomusokeria
1 kananmuna
15g vehnäjauhoja

Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä.
Sekoita tomusokeri joukkoon.
Lisää myös kananmuna koko ajan sekoittaen.
Lopuksi lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi.
Paista 180°C:ssa 12 min.
Anna pohjan jäähtyä ennen täytteiden lisäämistä.

Suklaa-hunajaganache:
65g Royalia (käytin pähkinäistä)
50g kermaa
15g hunajaa
10g voita

Mittaa kulhoon hunaja ja palasteltu suklaa.
Kiehauta kerma ja voi ja kaada suklaan ja hunaja päälle-
Anna suklaan sulaa hetki ja sekoita tasaiseksi ja kiiltäväksi.
Valuta ganache jäähtyneen pohjan päälle.
Laita hetkeksi pakkaseen jähmettymään.

Maitokiisseli (tarvitaan ao. suklaamousseen):
100g maitoa
100g kermaa
1,5 keltuaista
40g sokeria

Kuumenna maito ja kerma kattilassa.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kulhossa vaahdoksi.
Yhdistä keltuaisseos lämpimään kerma-maitoon koko ajan sekoittaen.
Saosta kiisseli miedolla lämmöllä.

Suklaamousse:
110g maitokiisseliä (ohje yllä)
125g Royalia (käytin tummaa ja vähän maitosuklaista)
170g kermaa
3g liivatetta (1,5 kpl)

Sulata suklaa varoen joko mikrossa tai vesihauteessa.
Yhdistä maitokiisselin kanssa.
Liota liivatteet kylmässä vedessä.
Kuumenna tilkkanen kermaa ja sulata liivetteet kermaan. Lisää koko ajan sekoittaen suklaaseokseen.
Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sitten vatkaa loppu kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele joukkoon.
Kaada mousse pohjan ja ganache-kerroksen päälle ja laita takaisin pakkaseen jähmettymään.
Siirrä kakku hyvissä ajoin ennen tarjoilua jääkaapin puolelle sulamaan rauhassa.

Achtung baby:

Kokoamalla kakun irtopohjavuokaan ja käyttämällä reunakalvoa, saat reunasta siistin.
Maitokiisselin voi tehdä etukäteen jääkaappiin venaamaan.
Kakun voi muutenkin tehdä vaiheittain pakkaseen valmiiksi.

FIN-ENG:
We got a visit all the way from England last week. And I got a good reason to make something for dessert. Made a Royal chocolate cake.

BARBAPAPA KIRPPIKSELLÄ

2011-11-02T23:31:00.000+02:00

Sunnuntaina oli jälleen vuorossa ihanaakin ihanampi kirpparibrunssi. Leipomaani ei-kurpitsaista aamiaisleipää vein mukanani.

Mukaan lähti myös barbapapaleivän alaosa, eli isompi kahdesta ranskalaisesta maalaisleivästä. (Ohje täällä!)

Ja kotiin palasin kenkäparia, jakkusta ja uusia korvakoruja kantaen.

FIN-ENG:
Last Sunday my friend organized a flea market brunch again. This time I went there with my two breads and a bottle of sprakling wine and came home with a new pair of shoes, a jacket and beautiful earrings.

AAMIAISLEIPÄ (EI SISÄLLÄ KURPITSAA)

2011-10-31T13:47:00.002+02:00

Perinteisen suomalaisen juhlan, Halloweenin, hengessä ajattelin leipoa kurpitsaleipää. Tai ainakin leipää, jossa olisi kurpitsansiemeniä.

Kurpitsansiemenet oli kuitenkin syöty salaatin päällä, joten leivoin sen sijaan leivän, johon tulee auringonkukansiemeniä ja pellavansiemeniä. Ohje on Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta.

AAMIAISLEIPÄ
(2 vuokaleipää)

Vaihe 1:
400g vettä
50g ruishapanjuurta
175g ruisrouhetta
60g ruisjauhoja
125g auringonkukansiemeniä
75g pellavansiemeniä
20g merisuolaa

Sekoita kaikki ainekset sekaisin kulhossa.
Anna seistä vähintään 5 tuntia.

Vaihe 2:
liotetut ainekset vaiheesta 1
200g vettä
50g hiivaa
300g vehnäjauhoja
250g ruisjauhoja
150g tummaa siirappia

Sekoita liotettu seos ja muut ainekset.
Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 min, käsin tupla-aika.
Anna taikinan levätä 30 min.
Vaivaa vielä minuutin verran ja anna levätä toiset 30 min.
Jaa taikina kahteen hyvin voideltuun leipävuokaan ja kohota 1,5-2 h.
Esilämmitä uuni 250°C:een.
Laita leivät uuniin ja laske lämpötila 175°C:een.
Paista hieman reilu tunti, kunnes sisälämpötila on 98°C.
Ota leivät vuuista ja anna jäähtyä hieman ritilällä.
Pakkaa leivät vielä lämpimänä muoviin ja anna mieluiten seistä seuraavaan päivään.

Alli & Elsa veistelivät pappansa kera perinteisen suomalaisen Halloween-kurpitsan.

FIN-ENG:
My contribution to the Halloween was supposed to be a bread containing pumpkin, or at least pumpkin seeds. Ended up with a bread containing flax and sunflower seeds. Not very halloweenish, but good.

ROCKY ROAD

2011-10-26T00:15:00.002+03:00

Useimmiten en laskeskele kaloreita. Mutta nyt laskin.

Yllä olevalla pellillä on lähes 16000 kcal. Kuusitoistatuhatta.

Kuluttaakseen tuollaisen kalorimäärän, tulisi kaltaiseni normipainoisen naishenkilön juosta 18 tunnin ajan, lujaa.

Tai potkukelkkailla 34 tuntia. Tai hakata halkoja 40 tuntia. Tai leikkiä lasten kanssa 60 tuntia. Tai pelata 80 tuntia minigolfia. Tai ihan vaan levätä 238 tuntia.

Mutta koska minulla ei ollut aikaa levätä seuraavaa kymmentä vuorokautta, niin päätin olla syömättä koko pellillistä itsekseni ja viedä herkkua mukanani rakkaan ystäväni syntymäpäiville.

Darlings fyi: Yhdessä palassa oli hieman alle 100 kaloria. Joten no hätä.
Paitsi jos söit kovin monta palaa.

ROCKY ROAD
(pellillinen!)

Pohja:
500g digestive-keksejä
275g voita sulatettuna
2 rkl sokeria

Hienonna keksit.
Sekoita voisula ja sokeri tasaisesti murun joukkoon.
Painele keksimuruseos leivinpaperilla peitetyn pellin pohjalle.
Paista 175°C:ssa 15 min.

Täyte:
1 kg tummaa suklaata
1 l kermaa
6 keltuaista
200g vaahtokarkkeja (osta pieniä jos löydät, ja jos saat vaan isoja, pilko saksilla pieneksi)
140g kuorellisia manteleita

Sulata 850g täytteen suklaasta varovasti vesihauteessa tai mikrossa.
Kuumenna kerma kattilassa lähes kiehuvaksi.
Vatkaa keltuaiset kevyesti vaahdoksi kulhossa. Lisää n. 2 dl kuumaa kermaa koko ajan sekoittaen keltuaisvaahdon joukkoon.
Kaada keltuais-kermaseos lopun kerman joukkoon.
Yhdistä sulatettu suklaa ja keltuais-kermaseos.
Rouhi loput täytteen suklaasta (150g) pieniksi paloiksi ja ripottele suklaa, mantelit ja vaahtokarkit paistetun pohjan päälle.
Kaada päälle suklaa-kermaseosta niin, että sitä jää päällystä varten n. 2,5 dl.
Laita kylmään jähmettymään vähintään tunniksi.

Päälle:
100g vaahtokarkkeja (pieniä, kts. yllä)
80g kuorellisia manteleita
100g tummaa suklaata rouhittuna

Ripottele vaahtokarkit, mantelit ja suklaapalat jähmettyneen täytteen päälle ja valuta koristeeksi loput suklaa-kermaseoksesta.
Anna vielä nopeasti jähmettyä kylmässä ennen tarjoilua.

Huom! Jos leikkaat valmiiksi annospaloiksi, tee se kuumalla vedellä lämmitetyllä terävällä veitsellä.

FIN-ENG:
If you would eat the whole sheet of rocky road by yourself, you'd have to run fast for 18 hours, in order to get rid of all the 16000 calories. Alternatively you could play mini golf for 80 hours.

MARIMEKKO & PUTTE'S

2011-10-22T13:41:00.000+03:00

Keskiviikkona piristin harmaata arkea menemällä Marimekon S/S 2012 näytökseen Kaapelitehtaalle. Raikkaisiin kesämekkosiin puetut, paljain jaloin vedessä teputelleet mallit, tosiaan saivat ulkona pauhanneen syysmyrskyn unohtumaan toviksi.

kuva

Joukossa oli ihania yksilöitä, mutta toki myös minua ei niin puhuttelevaa retrohtavaa kukkakuosia. Tykkäsin kokonaisuudesta.

Näytöksen jälkeen oli aito pullakahvitarjoilu. Tarjolla oli myös sormiruokakokoisia savupalvi-kaalipiirakkapaloja ja savumuikkuleipäsiä. Tai ainakin jotain sinne päin.
Sekä Koskenkorvaa mehulla.

Kaapelin valtava Merikaapelihalli taipuu moneen ja niin myös Marimekon tunnelmavalaistu torikahvilameininki oli onnistunut miljöö näytöksen jälkeiseen hengailuun.

Isompi nälkä ja jano tainnutettiin kuitenkin Putte'sissa. Joka erehdyttävästi muistuttaa edesmennyttä Erottajaa.

Kuurna & Ateljé Finne -poppoon uusin on baari, josta saa pitsaa. Ja hemmetin hyvää pitsa saakin.

Listalla neljä pitsaa sekä muutama salaatti. Useimmiten en ole kova pitsan ystävä, mutta se johtunee vaan siitä, että yleensä pitsat ovat aika kamalia. Ei nämä.

Taikina lensi taidolla ja pohja oli makuuni täydellisen paksuinen/ohuinen ja rapea.

Aamulla tyhjensin näytöksestä saadun goodie bagin ja kappas kun sieltä löytyikin sopiva lisä aamiaispöytään. Kiitos Marimekko!

FIN-ENG:
On Wednesday I forgot about the horrifying weather outside for a moment, while watching the models in summer dresses walking barefoot in water. Marimekko presented their spring/summer 2012 collection at the Cable Factory in Helsinki. After Marimekko's great show and small bites, we had some bigger bites at Putte's. The new bar, where you get the best pizza in town.

SITRUUNALEIPÄ

2011-10-21T00:23:00.001+03:00

Jos et usko tykkääväsi sitruunaisesta leivästä, älä tee tätä leipää. Muussa tapauksessa tee vaan.

Mutta älä laita leipäsiivun päälle mitään, mikä ei sovi sitruunan kanssa. Kuten minä, vuohenjuustoa.
Laita jotain mikä sopii sitruunan kanssa. Kuten minä, tonnikalamössöä.
Onneksi ihan vaan voikin käy.

SITRUUNALEIPÄ
(3 leipää)

700g vettä
30g hiivaa
40g mannasuurimoita
100g avokadoöljyä (tai oliiviöljyä)
400g täysjyvävehnäjauhoja
600g vehnäjauhoja
30g suolaa
15g raastettua sitruunankuorta (n. 3-5 sitruunan kuori, riippuen koosta ja kuoren paksuudesta)

Sekoita keskenään muut ainekset paitsi suola ja sitruunankuoriraaste.
Vaivaa hitaammalla 10 minuuttia, käsin tupla-aika.
Lisää suola ja jatka nopeammalla vielä 5 min. Vaivauksen lopussa lisää sitruunankuoriraaste.
Siirrä taikaina öljyttyyyn astiaan ja anna kohota 1,5 h.
Kippaa taikina jauhotetulle työtasolle ja jaa se kolmeen yhtä suureen osaan. Muotoile pyöreiksi leiviksi.
Kohota leipiä n. 1,5h.
Esilämmitä uuni 250°C:een.
Paista leipiä 200°C:ssa n. 35 min.

FIN-ENG:
Lemon in bread really works. But only if you don't mess the whole thing up by puttin something stupid on the bread. I mean like chevre. As I did...

SYNTTÄRITORTTU

2011-10-18T00:13:00.000+03:00

Tiesittekö, että Hasselhoffista voi vääntää myös tortun?!?

Vaikka silloin, kun ei huvita tehdä kakkua syntymäpäivänsä kunniaksi.

Huomasin muuten Berliinin-matkallamme, että myös Ritter Sportin tuotekehittelijät lukevat blogiani. Että auf Wiedersehen vaan sinne!

FIN-ENG:
The infamous Hasselhoff dressed as a tart.
Go vote if you haven't done it yet. The guys at Ritter Sport's product development sure will.

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 3)

2011-10-14T00:10:00.001+03:00

Sunnuntaiaamun laugenstangejen jälkeen oli vuorossa taidetta.

Hamburger Bahnhofilta sitä löytyy.

Paikallista nykytaiteen museota ei ehdi yhdessä päivässä ottaa haltuun, mutta näkemästämme olimme eniten vaikuttuneita itäsiiven yläkerran näyttelystä, jossa esiteltiin neljän taiteilijan työt, jotka olivat ehdokkaita voittamaan Preis der Nationalgalerie für junge Kunst -palkinnon. Joukossa oli eri tavoin erittäin vaikuttavaa videotaidetta.

Näimme talossa myös vähän erityyppistä videotaidetta.

Ihana nälkä saapui juuri sopivasti, taiderundimme päätyttyä. Meidän oli tarkoitus mennä syömään ravintola Tiniin, mutta olimme mokanneet aukioloaikojen suhteen, joten sopivasti sattui naapurista löytymään kiva pikku aasialaisravinteli Chan.

Annokset eivät ihan vetäneet vertoja kahden edellisen päivän aasialaisille, mutta hyvää oli silti. Sijainti joen varrella Kreuzbergissä oli kuitenkin ympäristönä tosi symppis, joten siitä lisäpisteet.

Rapea ankkani oli todella rapeaa.

Chanilla, ja myös saman kadunvarren Tinillä, oli myös söpöt terassit, joissa uskoisin lämpimämpänä vuodenaikana voivani viihtyä tovin jos toisenkin.

Söimme reissullamme paljon ja hyvin. Minun, ja myös siskojeni mielestä täydelliseen kaupunkilomaan kuuluu ravintoloissa, baareissa ja kahviloissa istuskelu. (Shoppailua unohtamatta.) Ja rennointa meno on silloin, kun kyseessä on kaupunki, jossa on jo useamman kerran käynyt ja voi ilman nähtävyyksienkatsomispaineita keskittyä siihen, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Aivan mahtava loma. Bis dann, Berlin.

FIN-ENG:
You know what happens to all the good things, dont you? They tend to come to an end. But before hitting the worst turbulence ever on our flight back, we still had time for a round of art at Hambuger Bahnhof. And time for the last supper. Suplise: Asian!

Can't wait to be back.

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 2)

2011-10-13T00:01:00.000+03:00

kuva

Tokana päivänä startattiin alakerran laugenstanget mahassa matkamme työläin osuus: Tavoitteena oli löytää uudet farkut. Pikku~~siskomme~~ personal shopperimme avulla tavoite täyttyi jopa moninkertaisesti.

Kuten aiemminkin todettu, on Berliinin aasialaisruokatarjonta aika kohdallaan. Siispä lauantain lounas meni vähän samalla hengellä kuin perjantainenkin.

Ja myös Dudu sijaitsee Mittessä. Myös Rosenthalerplatzin kupeessa kuten perjantainen Transitkin.

Ruoka oli jälleen hyvää. Astetta raikkaampaa ja kevyemmän oloisempaa. Chiliä, korianteria ja sitä rataa. Aasialaista fuusiota, mutta pienellä lisätwistillä. Omassa jättikatkarapu-tempurasalaatissani oli myös guacamolea ja salsa rojaa. Ja se todella toimi.

Iltapäiväkuvio oli myös sama kuin edellisenä päivänä. Eli kevyt shoppauskierros vielä lounaan päälle, sitten kämpille ottamaan alkuiltaunet.

kuva

Illalla olikin sitten tarjolla jotain ihan muuta. Little Otik on Kreuzbergissä sijaitseva kahden newyorkilaisen perustama ravintola, jossa menu printataan vasta samana iltana juuri ennen avaamista, koska menu muuttuu jatkuvasti sen mukaan, mitä torilta tai esim. paikalliselta metsästäjältä saa raaka-aineeksi.

Sisustus oli simppeli, mutta jotenkin fiilis oli hyvin kotoisa. Samoin voisi kuvata myös ruokia. Annokset olivat hyvin krouvin näköisiä, mutta erinomaisen makuisia. Jäbien haastattelussa, jonka luin, kuvaa keittiömestari ruokaansa rustiikiksi eurooppalaiseksi. Ja sitä se todella oli, yksinkertaista, mutta hyvää.

Pääruuaksi muut söivät linssimuhennoksen kanssa tarjottuja peuranlihapullia, jotka kuulemma olivat parhaita lihapullia ever. Minä söin ihan järjettömän hyvää luomuankasta haudutettua ragouta. Kaikki listan lihat taisivat olla joko luomua tai riistaa. Ja omenapaistosjälkkäri oli ihan taivaallista. Taas lähdettiin jatkamaan iltaa niin kovin tyytyväisinä.

Hilpeääkin hilpeämmän karaoketaksimatkan jälkeen onnnistuimme nätisti hymyillen puhumaan itsemme listan ohi sisään uutuuttaan kiiltelevään Flamingoon. Klubi, tai baari, jossa vietettiin vasta avajaisviikonloppua. Jos edellisenä iltana Prince Charlesissa oli edustettuna nuorempaa trendikästä berliiniläistä, oli Flamingossa kiva katsella vähän vanhempaa trendikästä berliiniläistä ja nauttia pari (berliiniläisittäin) tyyristä drinksua.

Ja koska kello oli vasta ehkä kaksi, oli aika siirtyä Berghainiin, jonka pikkusiskomme vaati saada meille lempiklubinaan esitellä. Vanha voimalaitos, jossa jo useamman vuoden on majaansa pitänyt Euroopan klubbaajien klubien klubi. Auki viikonloppuisin vuorokauden ympäri, osa jengistä viettää siellä lähes koko viikonlopun. Ymmärtääkseni kovin suosittua on mennä yläkerran Panorama Bariin sunnuntaiaamuna ja viettää siellä, ilman kamalaa päivänvaloa, koko armas päivä.

Paikka oli ihan kreisi. Ulkona kiemurteli varmaan lähes tunnin mittainen jono. Pelottavan näköiset tatskatut poket seisovat ovella ja aivan mielivaltaisesti saattavat ilmoittaa kelle tahansa: "You're not getting in. We don't want you in." Kuten kävi edessämme kolmelle italialaistytölle. Berghainiin liittyvistä legendoista yksi onkin se, ettei kukaan voi olla varma sisäänpääsystään. Koskaan.

En ole sen tyyppinen partyanimal, että jaksaisin moista menoa, mutta täytyy sanoa, et toista tuhatta ihmistä vetävä elektronisen jumputuksen mekka oli kyllä näkemisen arvoinen.

FIN-ENG:
The Saturday we started by spending an hour in a fitting room. Our little ~~sister~~ personal shopper ran back and forth bringing us jeans in different sizes and colors and models. Lunch, asian again, we had in Dudu, Mitte again. Dinner in Little Otik, Kreuzberg. Both very very good. After dinner we felt very vip sipping sparkling at Flamingo. Then the youngest one of us took us to Berghain. The club of clubs, paradise on earth. If you're into tech house or detroit techno or minimal techno. Or something similar. Which I'm not.

BERLIN, BERLIN ÜBER ALLES (PÄIVÄ 1)

2011-10-11T21:59:00.003+03:00

Kaukaa viisaina hankimme isosiskoni kanssa pikkusiskollemme viime jouluna lahjaksi Mujin astetta tyylikkäämmän taittopatjan. Edellisellä reissulla Berliiniin yövyimme kuitenkin hotellissa, joten vasta nyt pääsin patjaa kokeilemaan. Hyvä oli. Pikkuloman lyhyehköiksi jääneet yöunet eivät johtuneet patjasta.

Jo ennen aamuyhdeksää perjantaina koputtelimme pikkusiskon hereille. Ihmeteltiin tovi kaunista kämppää ja purettiin kamoja, myös meiltä tilatut tuliaiset. Ruispalat ymmärrän ja jotenkin Knorrin valmissosekeitonkin (jos siitä oikein kovasti tykkää ja sitä ei sieltä saa). Mutta Battery Strippediä en ymmärrä. Nykyajan nuoriso.

Lentokoneessa tarjoillun tuorejuustolla täytetyn näkkileivän jäljiltä oli edelleen vähän aamiaisnälkä, joten alakerran leipomo-kahvilassa vedettiin mehut ja laugenstanget. Tuon ikuisen saksalaissämpyläsuosikkini lisäksi laskin liikkeessä olleen reilut 60 vaihtoehtoista leipä- ja sämpylätuotetta.

Selvyyden vuoksi: Toi isompi on se pieni ja toi pienempi on se iso. Vaikka se yrittääkin näyttää isommalta ja seistä varpaillaan. Joka tapauksessa tällä jengillä painuimme shoppailemaan.

Cosissa ja parissa muussa liikkeessä aikamme huuhailtumme, oli aika lounaan. Se nautittiin Transitissa, Mittessä sijaitsevassa thai-indopaikassa.

Menusta poimittiin sekalainen setti kolmen euron pikkukippoja jaettavaksi.

Pari lievää pettymystä mahtui joukkoon, mutta suurin osa oli tosi hyviä.

Kauniiden aasialaistarjoilijattarien lisäksi silmää miellytti myös mustanpuhuvan interiööri.

Ihanien lamppujen alla nautitun loman ekan lounaan jälkeen oli hyvä jatkaa vielä kaupoissa kiertelyä ja Mittessä kuljeskelua. Tukikohtaan palattiin ajoissa, että ehdittiin ottaa pienet tirsat ja kaunistautua iltaa varten.

Cookies Creamissa oli pöytävarauksemme illaksi.

Ravintolan sijainti Westin Grand -hotellin takana, epämääräisen umpikujalta vaikuttavan roskistakapihan päädyssä, tekee lokaatiosta vähintäänkin mielenkiintoisen.

Ovelle löydettyämme sai vielä painaa summeria ja ovi avattiin kakkoskerroksessa sijaitsevasta ravintolasta käsin. Ovelta kävellään tilan alakerrassa sijaitsevan, ainoastaan tiistaisin ja torstaisin auki olevan, Cookies clubin pimeiden aulatilojen läpi yhtä pimeään portaikkoon, joka johtaa yläkerran ravintolaan.

Cookies cream on vegeravintola. Silti listalta ei tarvitse pelätä löytävänsä pelkkää tofua ja papuja ja tylsiä, riisi- tai pastalisukkeella täydennettyjä mössöannoksia. Heikon fotarin heikossa valossa ottamat kuvat eivät todellakaan tee oikeutta kauniille annoksille, joten jätetään ruokakuvat väliin.

Ekan kierroksen voittaja-annos taisi olla omani: Punajuurella värjätty uppomuna, punajuurichutneya ja pinaatticremeä. Pääruuista paras oli ehdottomasti pikkusiskoni parmesan dumplings with coriander carrots and amalfi lemon sauce. Huonoja eivät olleet omat pitkulaiset gnocchini, jotka tarjoiltiin sokeriherne-mangosalaatin ja vesikrassivaahdon kanssa, tai toisen siskoni yrttinen leipäkohokas, haudutetun kaalin, kantarellien yms. kera.
Jälkkärit eivät olleet niinkään mieleenpainuvia.

Ainakin näin alakerran klubin oltua kiinni, tuntui Cookies creamissa syöminen jotenkin aavistuksen salaseuramaiselta. Se, sekä viimeisen päälle kokattu kasvisruoka tekivät illan ruokakokemuksesta mahtavan. Vieläpä kun menulla oli hintaa huimat 36e per kolme ruokalajia. Tyytyväisiä asiakkaita siis.

Tyytyväisinä, ja tanssilattian uuvuttamina, lähdettiin kohti kotia monta tuntia myöhemmin Kreuzbergin Prince Charles -klubilta.

FIN-ENG:
The first day of the three sister's Berlin weekend took almost 24 hours and included Laugenstangen at the downstairs bakery, shopping in Mitte, lunch at Transit, shopping in Mitte, dinner at Cookies Cream and dancing at Prince Charles. What a day. And what a night.

MUSTALEIPÄ

2011-10-06T13:54:00.001+03:00

Tänä(kään) vuonna en näytä ehtivän Silakkamarkkinoille. Eilen kun oli kiva ilma, piti mennä, mutta yksi kolmesta oli niin köhäinen, etten viitsinyt viedä ihmisten ilmoille. Ja tänään on keli harmaa kuin talon lonkero. Ei huvita. Huomenna puolestaan auringon noustessa olen jo puolivälissä matkaa kohti Berliiniä, joten se siitä sitten.

Mutta menkää ihmeessä te muut, paremmin kynnelle kykenevät. Lauantaina vikaa päivää auki. Ja ostakaa silakkapihvejä siltä papalta, joka paistaa niitä ja jotain bullia veneessään!

Tuodaan vuori sitten Mooseksen luo, vai miten se meni. Leivoin itse mustaleipää.

MUSTALEIPÄ
(2 leipää)

650g piimää
75g hiivaa
480g vehnäjauhoja
320g karkeita ruisjauhoja
80g grahamjauhoja
175g leipäsiirappia
40g ruokosokeria
20g merisuolaa

Voiteluun:
1 rkl kylmää kahvia
1 rkl leipäsiirappia
1 rkl hunajaa
1 rkl voisulaa

Sekoita kaikki ainekset paitsi suola.
Vaivaa koneella 10 min tai käsin puulastalla voimakkaasti sekoittaen kaksinkertainen aika.
Lisää suola ja jatka vaivaamista vielä 5 min.
Anna taikinan levätä kulhossa 30 min.
Jaa taikina kahteen voideltuun leipävuokaan.
Kohota joko huoneenlämmössä n. 2h tai yön yli jääkaapissa.
Paista leipiä 180°C:ssa n. 1 h.
Voitele leivät kahviseoksella ja jatka paistamista, kunnes sisälämpötila on 98°C, n. 20-30 min.
Ota leivät vuoista ja jäähdytä ritilällä.

FIN-ENG:
Didn't make it to the Baltic Herring Festival this year either. But I made my own traditional black bread. Which is nice.

HASSELHOFF - MAKUPARIEN ÄITI

2011-09-30T22:14:00.003+03:00

Paulig järkkäsi Makuparit-kilpailun ja pakko oli osallistua. Koska tahdon voittaa. Mielestäni omani on paras.
Tietysti se on kilpailuleivonnaisista ainoa, jota olen maistanut, mutta voin vannoa että se on järjettömän hyvää. Ja perfect match makuparinsa kanssa.

Haluan voittaa, koska niin kovin mielelläni hylkäisin lapseni ja lennähtäisin armaan aviomieheni kanssa Köpikseen ja illallistamaan Nomaan. Olisin juuri sen tarpeessa.

No mutta siis, näin se homma eteni: Kutsu kävi ja ilmoittauduin saman tein. Joitain päiviä myöhemmin hain postista, espoolaisittain asiamiespostista, Pauligin postittaman pikku näytepakkauksen. Eli pussillinen jok'ikistä Pauligin erikoiskahvia: useampaa sorttia espressoa, alkuperämaakahvit ja parisienia.

Pauligin paahtamolle tuli kutsu, yllättäen kahviaiheiseen tilaisuuteen, jossa olisi päässyt osallistumaan myös cuppingiin, eli kahvitastingiin. Jouduin osanottoni kuitenkin passaamaan, kun piti keitellä kahveja Oivan synttärivieraille. Tyydyin siis maistelemaan sumppeja ihan oma-aloitteisesti. Enkä maistelussani kovin pitkälle edes päässyt, kun tiesin mille kahville aion sen täydellisen Makuparin luoda.

Luomulaatuinen Colombia-alkuperämaakahvi pähkinävivahteineen sai astua parrasvaloon. Makupari made in heaven oli saatava aikaiseksi.

Kahvin kanssa on pakko olla jotain suklaista. Muuten siinä ei ole mitään järkeä.

Ja hyvän ruoan jälkeinen pienenpieni makeanhimo ei taltu pelkällä karvaalla tummalla suklaalla, vaan mukana on oltava sopiva määrä makeutta.

Suklaapatukkavalmistajat kautta aikain ovat sen jo todenneet, että tumman suklaan ja pehmeän karamellin täydelliseen liittoon sopiva kolmas pyörä on pähkinä.

Ja näin syntyi Hasselhoff.

Tartelettipohjan taikinassa on mukana jauhettua hasselpähkinää. Esipaistetun pohjan päälle kipataan kerros fleur de selillä maustettua karamellitäytettä, joka aromikkuuden lisäämiseksi keitetään ruokosokerista. Täytteiden väliin ripotellaan jälleen hasselpähkinää, tällä kertaa rouheena. Päälle valutetaan tummasta suklaasta valmistettu ganachetäyte.

NYT KAIKKI PERHANA VIEKÖÖN ÄÄNESTÄMÄÄN (MUA), TÄSSÄ LINKKI ELÄMÄN HELPOTTAMISEKSI:
http://makuparit.pauligcafe.fi/25/hasselhoff

(Ääni kirjautuu vain "tykkäämällä", Chez Dominique -skabaan osallistut jättämällä sähköpostiosoitteen. Kiva, mun äiti ei voi äänestää.)

Mutta muistakaa kaikki pikku kotikokit:

Ja heikkoja jäitä. Sitten kun se aika koittaa.

FIN-ENG:
Hey all you millions of my blog fans abroad: It's your chance to make a difference! Vote for me here. I promise I'll toast for you when having dinner at Noma in Copenhagen. If I win.

KANTARELLI-PIPARJUURIPIIRAS

2011-09-28T13:01:00.000+03:00

Anoppini taitaa olla supernainen. Sen lisäksi, että hän on aina valmis auttamaan kun on kyse lastenhoidollisista asioista, pitää hän myös perheemme sienestyksestä huolta toimittamalla sienet aina minigrip-vaiheeseen asti pakattuina suoraan pakastimeemme.

Ja kun vielä on kyse sienistä vähän laajemalla skaalalla: Ei pelkkiä suppiksia ja kantarelleja, vaan myös esim. kehnäsieniä, leppärouskuja, haperoita ja lampaankääpiä. Sekä tietenkin sekatattipussukat ja herkkutattipussukat eroteltuina.

Viime viikolla tyttöjä ulkoiluttamaan tullessaan toi hän mukanaan tuoreita kantarelleja ja suppilovehveroita. Vaikka sienet oli, tietysti, valmiiksi putsattu, sain niitä pilkkoessani jonkin sortin sienimetsäfiiliksen. Huijauksen makua toki, mutta silti mieluummin näin, kuin metsään meneminen ääreistrasittavan 1vee Oivan kanssa, joka tällä hetkellä pistää kaiken vastaan tulevan suoraan suuhunsa, sen kummempia kyselemättä.

KANTARELLI-PIPARJUURIPIIRAS

1x Suolainen piirakkapohja

n. 500g kantarelleja
1 sipuli
1/2 tl suolaa
valkopippuria
(voita)

1,5 prk (à 125g) Cantadou-piparjuurituorejuustoa
2 dl kermaa
3 kananmunaa
ripaus suolaa
(ruohosipulia)

Kuullota pieneksi hakattu sipuli voissa.
Lisää pilkotut kantarellit ja paista miedolla lämmöllä, kunnes ylimääräiset nesteet ovat haihtuneet.
Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Kippaa sieniseos piirakkavuokaan pohjan päälle.
Sekoita huolella keskenään Cantadou, kerma, munat ja suola.
Kaada seos sienitäytteen päälle vuokaan.
Ripottele halutessasi pinnalle vielä ruohosipulisilppua.
Paista 225°C:ssa alatasolla n. 30 min.

Sienipiirakan tekoon yhdeltä hengeltä menee suunnilleen sama aika kuin eläintarhan rakentamiseen kahdelta hengeltä. Ne kaksi henkeä on kyllä aika paljon matalampia kuin se yksi henki.

FIN-ENG:
My mother-in-law must be a superwoman. Not only does she take care of her grand kids when ever babysitting is needed, but also she makes sure, that we have at least seven different forest mushrooms ready to use in our fridge. This time she brought fresh chanterelles, of which I baked a pie.

MATTOLAITURI

2011-09-26T00:01:00.000+03:00

Sekä avio- että lankomies Ranskan auringon alla ja serkuksista kaikki yli kaksivuotiaat isovanhempien hellissä huomissa. Päätimme siis siskoni kanssa leikkiä helposti kaupungilla lapsensa kanssa suhaavia yksilapsisia äitejä. Vauvelit matkaan ja paikkaamaan aukkoa sivistyksessä: sunnuntaikaffet Mattolaiturilla.

Kaivarin rantaan täydellinen lisä. Perinteisen Ursulan, kioskimaisen Mutterin (ei varmaan ole kipsan oikea nimi) ja ankeaksi näyttäytymispaikaksi muodostuneen Caruselin naapurustoon.

Rakennus kaksine terasseineen, ilman mitään sisätiloja, on kyllä aika sään armoilla, mutta ehdottoman kaunis. Ja yksityiskohtia, kuten ihania lusikoita myöten mietitty. Joanna Laajisto pannut sisustusarkkitehtiparastaan.

Suht myöhäisillä aukioloajoilla (edelleen 22 asti auki ke, pe & la) ja laajalla viinilistalla haetaan selkeästi vähän muunkin tyyppistä kävijää kuin sunnuntaireippailukahvittelijoita.

Alaterassi on fiilikseltään terassikahvila. Yläterassin sohvilla olisin kernaastihalunnut ehtiä kesällä tyhjentämään pullollisen jotain kuplivaa hyvässä seurassa. Saa nähdä, miten paikka on auki horisontissa häämöttävällä syys- ja talvikaudella. Josko pääsen yläterassille nauttimaan kupillisen jotain höyryävää vai sulkeeko paikka ovensa kylmäksi kaudeksi kokonaan? Don't know.

Terassista viis, pikkujätkiä ei huvittanut ihan kauhean kauaa istua aloillaan.

Pikkutapasten ja Kakkugallerian makeiden lisäksi tarjolla on erilaisia leipiä. Näin sunnuntaina leivät näyttivät valitettavasti hieman lauantaisilta, mutta nälkä voitti ja onneksi lopputulema oli hyvä. 7,50 €:n hinnalla ei herneenverson tarvitsisi tosiaan olla ihan noin nuutuneen oloista, mutta muuten oli schwarzwaldin kinkku rustic ciabatta hyvä.

Hanna söi muhkeanoloisen brownien, mutten ehtinyt edes kysyä maistuiko se. Hanna, maistuiko se?

Päivän asu. Mä en kestä.

FIN-ENG:
The husbands in southwestern France and all the older kids having quality time with grandparents. My sister and I, and the newest borns, enjoyed a nice afternoon coffee at Mattolaituri. The most stylish open air café with a seaview in Helsinki.

BRUNKANIN VAALEA

2011-09-22T14:54:00.000+03:00

Yksi suosikkileivistäni, siis tähän mennessä leipomistani, on Brunkanin pitkäleipä, Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta. Päätin kokeilla myös toista Helénen leipomon nimikkoleipää, joka kirjasta löytyy, eli Brunkanin vaaleaa.

BRUNKANIN VAALEA
2 leipää (isoa)

500g vettä
100g vehnähapanjuurta
150g ruishapanjuurta
5g hiivaa
800g vehnäjauhoja
20g hunajaa
30g merisuolaa

1. päivä

Sekoita kaikki ainekset paitsi suola. Vaivaa koneella 10 min tai käsin tuplasti kauemmin.
Lisää suola ja vaivaa vielä 5 min.
Anna taikinan levätä 30 min.
Laita taikina öljyttyyn astiaan (esim. lasagnetyyppiseen uunivuokaan). Taita varovasti taikinan toinen reuna keskelle, taita sen jälkeen toinen reuna ensimmäisen päälle ja käännä kolmin kerroin taiteltu taikina lopuksi ylösalaisin.
Kohota taikinaa 30 min ja toista taitokset ja taikinan kääntäminen.
Peitä astia kelmulla ja nosta jääkaappiin. Kohota yön yli.

2. päivä:

Esilämmitä uuni 250°C:een.
Kumoa taikina varovasti jauhotetulle työtasolle ja leikkaa seterävällä veitsellä pituussuunnassa kahteen osaan. Nosta taikinapalat leivinpaperilla peitetylle pellille.
Nosta leivät uuniin, sulje uunin luukku ja laske lämpötila 200°C:een.
Paista n. 35 min ja jäähdytä ritilällä.

Tavanomaisempaa kuin tummalla muscovadolla makeutettu sukulaisensa, mutta tosi hyvä rapeakuorinen vaalea, hiukan hapan leipä vaikka salaatin tai sopan saidille.

FIN-ENG:

When it comes to gettin bread i got em keys to da bakery.

GAIJIN

2011-09-18T12:39:00.000+03:00

Berliinistynyt pikkusiskoni kun tuli kotikäynnille, olihan sitä siskosten kerran käytävä ulkona. Siis kaikkien kolmen.

Alkudrinksut otettiin Tornin Ateljee-baarissa.

Yläilmoissa itsemme palellettuamme siirryttiin ravintola Gaijiniin. Odotukset oli kovat. Samojen jäbien Farang kun on ollut jo pitkään suosikkilistani kärkisijoilla. Liekö kyse juuri kovista odotuksista, mutta ihan myyty en ole.

Pöytämme aivan ravintolasalin päädyssä vaati pikaisen istumapaikka-arvonnan järjestämisen. Hanna hävisi, ja joutui mutaatiopaperisilppusen saatuaan istumaan selkä saliin päin.

Farangin tapaan lista koostuu pienten alkuruoka-annosten lisäksi jaettavaksi tarkotetuista annoksista. Tarjoilija suositteli meille kolmelle jaettavaksi 3-6 eri annosta. Päädyimme ottamaan jokaiselle parit dim sumit alkuun ja jaettavaksi neljä eri pääruokaa. Kolme olisi riittänyt. Ainakin näin tyttöporukalla.

Osa ruuista oli järjettömän hyviä. (Ssäm mini yllä, korealainen bulgogi, gaijin potin vasikanposki)

Mutta yllättävän moni ei ihan säväyttänyt. (Pork ball yllä, kimchi scallops, jossa kampasimpukat menivät vähän hukkaan, shu mai vege -dim sum, joka ei maistunut oikein miltään ja pehmeäkuoriset taskuravut, jotka on Farangissa parempia...)

Palvelu kuitenkin pelasi, viinisuositus osui nappiin, tarjoilijoilla oli kivat mekot ja jälkkäri, red geisha, oli tosi tosi hyvä. Ei varmuudella jää vikaksi Gaijin-käynniksi.

Gaijinista mentiin vielä Siltaseen. Ja Nollaan. Ja Tavastian uudelle PopLife-klubillekin. Ahkeria tytsejä!

Muutaman viikon päästä jatketaan samalla kokoonpanolla Berliinissä. Jeejeejee!!!

FIN-ENG:
My younger sister left Berlin for a week to visit the dear family & friends. Went out on Friday with both of the sisters. Restaurant Gaijin was good but not as good as the older sibling Farang.

KOKKI FEAT. PIKKUKOKKI VOL.3

2011-09-16T14:58:00.001+03:00

Terve taas! Kokki saapui vihdoin lomille Suomeen, joten kondiittoritason leipomuksia oli horisontissa. Kahlasimme Mikki Hiiren keittokirjan läpi, ja yhdessä Pikkukokin kanssa päädyimme mustikkapiiraaseen. Olihan Kokki sen kohdalle ruokakriitikon elein aikoinaan raapustanut "Ehkä-NAM". Kuvan perusteella tietenkin.

Mustikat muuttivat muotoaan menomatkalla vihreämmiksi. Magiaa. Pilpoimme omenasiivut kahteen pieneen vuokaan. Kokki otti välillä voimahörppyä Battery Strippedista.

Murumurotaikina ei tuntunutkaan kivalta sormissa.

Eikä vuokien laitto uuniinkaan luonnistunut.

Motivaation puutteessa täytyi Pikkukokin hakea inspiraatiota omista luomuksistaan: vaahtokarkkikakkua kinuskikastikkeella. Harmiksemme, se paloi pohjaan.

Viimeinen pari uunista ulos ja avot! Lautaselle kohosi Omenasotku!

Ensimmäinen haukku meni hieman epäröiden...

...toinen haukku jo hieman rohkeammin.

Jotakuinkin onnistuimme jälleen! Omenasotku vei makeannälän muutamaksi omenasadoksi, aivan kuin oli tähtäimessämme. Nyt tämä pari lähtee opiskelemaan valokuvauksen ABC -kirjaa. Ensi kertaan!

KOKKI FEAT. PIKKUKOKKI VOL.1
KOKKI FEAT. PIKKUKOKKI VOL.2

FIN-ENG: The Chef chef and the Tiny chef are back! We were inspired by the cold Autumn weather outside so we made an Apple Mess. Mmmm delish...

2. TUNNUSTUS: RAKASTAN MARS-JÄÄTELÖÄ

2011-09-11T22:19:00.000+03:00

Juuri päättyneenä kesänä olen syönyt vain muutaman jäätelön. Jos Mars-jäätelöä ei oteta lukuun.

Alkuperäisestä Mars-patukasta en välitä. Se on liian möhnäinen makuuni ja kokonaisesta tulee vaan paha olo. Mutta jäätelökaima: Täydellisessä suhteessa jäätelöä, kinuskia ja suklaata. Magnumin kaltaisten jätskien suklaakuorrutus on liian paksu, eskimotyyppiset ovat kuolettavan tylsiä, tuutit hyviä vaan päältä ja kuka nyt mehujään haluaisi, jos jätskiä tekee mieli. Kingiksen ostan kerran kesässä vain todetakseni, etten tykkää sen suklaan mausta.

Valitettavasti kuvaan en saanut itse tuotetta, vain tyhjän paperin. Mars-jäätelössä kun on vielä yksi lyömätön puolensa: Kyseisen jäätelön syöminen kestää juuri saman ajan, kuin käveleminen lähikaupastamme kotiin. Lapset luonnollisesti elävät ei makeeta ennen ruokaa -kurimuksessa, joten jäätelö on aika usein ehdittävä syödä salaa.

FIN-ENG:
I think that I've done my share in ensuring that Mars Ice Cream remains in the ice cream selection of our nearest grocery store also next summer. Had a few.

PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOPIIRAS

2011-09-06T12:11:00.003+03:00

Oivan synttäreille leivoin tätä pellillisen. Ja olenpa leiponut aika monta kertaa aiemminkin. Veikkaisin, että joku muukin on saattanut leipoa, koska kyseinen ohje oli reseptini viime vuotisessa Me Naisten jutussa, jossa olin mukana.

PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOPIIRAS

Pohja:
200g vehnäjauhoja (n. 3 dl)
1 tl suolaa
100g kylmää suolatonta voita
1 kananmuna
2 tl kylmää vettä
(Huom. jos käytät muuta kuin suolatonta voita, vähennä suolan määrää)

Sekoita jauhot ja suola.
Nypi joukkoon kylmä voi.
Lisää muna ja kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi.
Kääri taikinapallo kelmuun ja anna sen jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 min.
Voitele vuoka ja vuoraa taikinalla. Laita kylmään odottamaan täytteen valmistumista.

Täyte:
4 punajuurta
1 punasipuli
2 rkl öljyä
2 tl timjamia
1 tl suolaa
mustapippuria
2 dl kermaa
2 kananmunaa
200g vuohenjuustoa
(pinnalle pinjansiemeniä)

Kuori ja raasta punajuuret.
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuumenna öljy pannulla ja kuullota kasviksia siinä.
Lisää timjami, suola ja pippuri ja anna jäähtyä.
Jaa seos tasaisesti piiraspohjan päälle.
Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan.
Leikkaa vuohenjuusto ohuiksi siivuiksi.
Asettele siivut vuokaan ja ripottele pinjansiemenet päälimmäiseksi.
Paista 200°C:ssa n. 30 min.

FIN-ENG:
Can't beat the beetroot & chèvre combination.

OIVA 1 V.

2011-09-04T10:58:00.000+03:00

Justhan se vasta syntyi. Ja nyt on jo 1 vee.

Jätkäjätkä.

Mummit, kummit & co. tuli synttärikaffeille, joten oli oltava kakku.

Ja pikapika-omenamuffinsseja, kun pelkäsin ettei kakku riitäkään. Mutta riitti se. Tai mistä sen tietää olisko se riittänyt, jos noita muffinsseja ei olisi ollutkaan.

Ei makeeta ilman suolaista. Punajuuri-vuohejuustopiirasta.

Onnea murupää!

FIN-ENG:
My little baby is actually no baby anymore.

SFÄÄR RESTO & STORE

2011-08-31T00:53:00.000+03:00

Sunnuntaina heräsin reippahana, nukuttuani kokonaisen yön heräämättä yhdenkään lapsen kätinöihin, ja painuin hotellin aamiaiselle, johon valui tasaiseen tahtiin pirteitä ja ei niin pirteitä polttariseuruelaisia. Aamiaisen jälkeen osa varmaan otti vielä pikku tirsat huoneessaan, osa siirtyi nauttimaan hoidoista ja spa-osastosta. Itse kävin ensitöikseni laitattamassa kynnet uuteen uskoon. Kiiltävänpunaisin kynsin suunnistin osoitteeseen, johon olin päättänyt ehtiä käymään ennen kotimatkalle lähtöä.

Sfäär on yhdistetty vaatekauppa ja ravintola. Ihana mesta. Ihana sisustus ja mielettömän ihania vaatteita.

Listalla oli vaikka mitä hyvän kuuloista, mutta päädyin vähän tylsänä valintana chili-korianterijättikatkaravuilla tuunattuun caesar-salaattiin, koska sitä vaan teki kauheasti mieli. Hyvää oli.

Jäipä sitä käteen yksi Whyredin villapaitakin. Hyvä ravintolakäynti siis kaikenkaikkiaan.

Pikainen visiitti Sfääriin aiheutti sen, että nyt on fiilis päästä piakkoin uudelleen Tallinnaan. Siis uudelleen Sfääriin.

Kuvat: Sfäär

FIN-ENG:

Oh my God, how I love Sfäär. Gotta get back to Tallinn soon.

POLTERGEIST TALLINNASSA

2011-08-31T00:41:00.002+03:00

Sununtaina suuntasin taas merelle. Nimittäin viettämään kaikkein vanhimman ystäväni polttariviikonloppua Tallinnaan. Eteläisessä naapurimaassamme polttareiden järkkääminen ei ehkä kuulosta kovin omaperäiseltä idealta, mutta onneksi kaasot olivat järkänneet suht isolle poppoollemme hyvät ohjelmat.

Lindaliinin bussimatkalta tuntuvan katamaraanikyydin päätyttyä droppasimme kamat hotellille ja jatkoimme suoraan ekaan kohteeseemme, suklaakurssille. Kalevin, joka on kai jonkin sortin paikallinen Fazer, myymälän yläkerrassa kuunneltiin ensin faktoja suklaasta ja sitten väkerrettiin itse muutamia mukavan helppoja makeisia.

Temperoinnin joudun opettelemaan ihan omin päin, tässä workshopissa mutkat vedettiin suoriksi.

Se yksi, jota ei ehditty tekemään, vaan saatiin valmiina mukaan, oli maultaan paras. Mutta ohjeet on onneksi olemassa.

Hienolta pallurat kuitenkin rasiassaan näyttivät.

Puistossa nautitun pizza- & pussikaljalounaan jälkeen palattiin taas hotellille ja tsekattiin itsemme sisään. Swissôtelin 23. kerroksen huone oli ihan kiva.

Näkymä oli tosi kiva.

Vietettyämme ensin parituntisen naapurihotlan privaattisaunassa, laitoimme itsemme näteiksi ja siirryimme dinnerille La Bottegaan, italialaiseen trattoriaan vanhassa kaupungissa.

Kuva: La Bottega

Miljöö oli jotenkin symppis. Ruudulliset pöytäliinat ja tummat viinihyllyt lattiasta kattoon.

Ravintola oli onnistunut hävittämään osan tilauksistamme, joten alku oli vähän hässäkkä. Ruuat kuitenkin saatiin lopulta pöytään. Suurin osa oli parista tarjotusta vaihtoehdosta päätyneet ottamaan alkuun antipasti-lautasen, myös minä. Lautasella ei todellakaan ollut mitään uutta eikä yllättävää, mutta annos oli oikein hyvä. Varsinkin kun hintaa taisi vielä olla jopa järkyttävät 7-8 €.

Kokonaisena grillattu meriahven sideorder-pottuineen oli ihan ok kokonaisuus myös.

Jälkkäriksi olin jo tilaamassa pallon kiivisorbettia, kun tarjoilijan suosituksesta otinkin listalla olleen "passionfruit creamin". Olisi vaan pitänyt luottaa omaan fiilikseen. Passionhedelmämössö oli aika kamalaa.

Mutta silti. Silti voisin hyvin mennä ravintolaan uudemmankin kerran, kun saisi valita koko listan vaihtoehdoista juuri ne omani, eikä vaan isolle ryhmällemme tarjotusta muutamasta vaihtoehdosta.

La Bottegan jälkeen painuttiin ööklubiin, josta poistuin ensimmäisessä aallossa hieman yhden jälkeen. Pari edellistä yötä oli mennyt flunssaisten lasten kanssa kukkumiseen, joten himoitsemani hotellisänky kutsui.

FIN-ENG:
The bachelorette party weekend of my oldest friend took place in Tallinn. First we became chocolate masters for a couple of hours, then had a pizza lunch in a park, sparkling wine at a private sauna on 30th floor and then dinner at La Bottega.

ERILAINEN RAVINTOLAPÄIVÄ

2011-08-25T07:58:00.000+03:00

Sunnuntainen Ravintolapäivä jäi kohdaltani täysin väliin. Tyydyin vaan katselemaan jonoja pitkin kaupunkia. Jos oli tällä kerralla ravintoloitsijoiden määrä yli tuplaantunut, niin samoin taisi olla käynyt myös asiakkaiden määrälle. Facebookin perusteella oli aika monet tutut joko seisseet jonoissa jonkun aikaa ja jonottamiseen kyllästyneenä lähteneet pois, tai seisseet jonoissa jonkun aikaa ja ruokien loputtua siltikään saaneet mitään.

Ravintola Vanhan Suolan paluu odottaa vuoroaan. Ehkä jo marraskuun 19., kun seuraava Ravintolapäivä on ilmoitettu järjestettävän. Mielestäni tuo on ajankohtana sitä paitsi paljon edeltäjiänsä kiinnostavampi. Kelin puolesta mahdollisesti kaikin puolin kamala marraskuinen lauantai tuo ehkä myös miljööltään enemmän toisistansa poikkeavaa tarjontaa kehiin.

Mutta ulkona herkuteltiin mekin. Nimittäin kaverini lapsen 3v. synttäreillä.

Itselläni ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään, että synttärijuhlat voisi järkätä puistossa. Mikäs sen helpompaa, kun on aidattu alue ja riittävästi virikkeitä ja tilaa ipanoiden pyöriä. Eikä tarjoilujen tekemisen lisäksi tarvitse edes siivota kotia.

Ja päivänsankarin äidin (apulaisensa kera) väsäämät tarjoilut ne vasta maistuivatkin.

Lopuksi lapset pukeutuivat kylähulluiksi ja pomppivat ja tanssivat sokerihumalansa pihalle. Kivaa oli totta tosiaan.

FIN-ENG:
The second Ravintolapäivä (Restaurant Day) ever, was last Sunday. This time I wasn't organizing anything myself, but also didn't participate as a guest. Instead we celebrated the 3rd birthday of my friend's daughter.

RAPUPÖYDÄN BAKED ALASKA

2011-08-21T23:03:00.000+03:00

Lauantaina jaettiin lapsukaiset isovanhemmille ja katettiin pöytä rapukuosiin.

Alkupaloiksi laitettiin kantarelliä leivälle ja lohitartaria kurkulle.

Sitten tuli vieraat ja avattiin kuohuvat.

Onneksi isäntä ei ollut yli- eikä alipukeutunut vieraisiin nähden.

Rapupöydässä viihdyttiin aika tosi pitkään.

Rapujen tultua syödyksi ja akvaviittien juoduksi, oli aika jälkkärin.

Baked Alaska. Uunijäätelö suomeksi. Hitto oli hyvää.

BAKED ALASKA

1 kakkupohja, tee itse tai osta valmis

2 l jäätelöä maun mukkaan (omani oli Valion suklaa-nougat)

Marenki:

4 valkuaista

2,5 dl tomusokeria

1 tl sitruunamehua

Vuoraa vähän yli 2 litran vetoinen pakkasen kestävä kulho kelmulla.
Palastele jäätelö ja anna sen pehmetä pieni hetki. Painele jädepalat lusikan avulla tiiviisti kulhoon.
Laita kakkupohja päälimmäiseksi ja kulho takaisin pakkaseen.
Ennen tarjoilua valmista marenki: Sekoita ainekset ja vatkaa kiiltäväksi ja kovaksi vaahdoksi.
Kumoa jäätelökakku tarjoiluvadille ja kuorruta kauttaaltaan marengilla.
Polta kaasupolttimella pintaan kaunis väri. Tai jos ei ole kaasupoltinta sopivasti käsillä, työnnä 250°C uuniin n. viideksi minuutiksi. Jos käytät uunia, pidä huoli että tarjoiluastiasi uuninkestävä.

FIN-ENG:
First some chanterelles & salmon tartar, then crayfish & akvavit. And only then my Baked Alaska.

MELKOISEN HYVÄ FLOW

2011-08-18T00:12:00.005+03:00

Sunnuntaiaamuna suuntasin kohti Pohjoisrantaa pipo ja pari villapaitaa kassissa. Duunipaikkani kesäretki vietettiin s/y Gallantilla, joka vielä muutama vuosikymmen sitten toimi kolmen perheen liikkuvana yli 20-metrisenä ja kaksimastoisena kesämökkinä. Tarkoitus oli viettää superrento päivä, välillä vähän syöden ja juoden, ilman sen kummempaa ohjelmaa.

Ohjelmanumero saatiin kumminkin aikaiseksi, kun jossain Vuosaaren kulmilla jäätiin pohjaan jumiin ja merivartiosto tuli hinaamaan meidät irti. Mitään ei sattunut, ei matkustajille eikä laivalle, joten pohjakosketuksesta aiheutunut touhu kuittaantui itseasiassa vain kunnon meriseikkailuna.

Hässäkän keskellä oli aurinkokin tullut esille, joten loppumatka sujui erittäin leppoisasti. Hyvä tunnelma omalla kohdallani johti kuitenkin siihen, että jo kuopatut haaveet Flow'hun menemisestä palasivat. Muutama puhelu ja tekstiviesti myöhemmin olin matkalla festareille.

Viime vuonna maha oli niin iso etten jaksanut Flow'hun lähteä ja tälle vuodelle aiotut suunnitelmat kariutuivat jo aikaa sitten. Nähtävästi sitä joskus osaa yllättää jopa itsensä.

Oli aika hauskaa mennä festareille ensinnäkin yksin, ja toiseksi, koska en todellakaan ollut missään vaiheessa ollut menossa tapahtumaan juuri sunnuntaina, ei ollut hajuakaan mitä oli tapahtumassa ja milloin ja missä.

kuva: Flow Festival

Ekoihin kavereihin törmäsin kuitenkin jo ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana ja saman tien sain myös pikaisen päivityksen tuleviin esiintymisiin.

kuva: Flow Festival

Päädyin kuulemaan myös uutta suosikkiani. Ihana mies.
Hopihopi levykauppaan.

En ole koskaan käynyt varsinaisilla festareilla. (Koska Flow'ta ja Pori Jazzia ei lasketa festareiksi.) Haluan päästä yöksi omaan sänkyyn, teltassa nukkujaksi musta ei yksinkertaisesti ole. Flow'ssa tykkäänkin eniten juuri sen epäfestariudesta. Keikkojen välillä voi käydä samppanjabaarissa ja syödä Groteskin nuudelisalaattia.Tai ottaa bisse ja lihis. Mistä nyt kukin tykkää.
Tänä vuonna oli Groteskin lisäksi tarjolla mm. Juuren sapaksia, Umeshun sushia, Torin lihapullia, Pipsa Hurmerinnan burritoja, New York Ninjan vietnamilaissaldea ja Four Seasons Saladsin lasagnea.

Eräskin ystävällinen ystäväni ei enää jaksanut festaroida kolmatta päivää putkeen, vaan palasi sunnuntaina alueelle ainoastaan syömään.

Illan pääesiintyjän, itseään ilmeisesti jonkin sortin jumalhahmona pitävän Kanye Westin, tylsähköä keikkaa en jaksanut katsoa loppuun asti, vaan läksin himaan. Kotimatkalla päätin hoitaa lastenhoidot kuntoon vielä tämän vuoden puolella ensi kesän Flow'ta varten. Sen verran kivaa taas oli.

FIN-ENG:
On Sunday I first had a good flow on a sailing vessel with my fellow workers. Then the good flow continued at Flow Festival.

OLOF VIKTORIN VAALEA LEIPÄ

2011-08-14T01:14:00.000+03:00

Rakkaalla leivällä on monta nimeä. Tämä resepti on Jan Hedhin Mestarileipurin leipäkirjasta. Jos on mestarileipuri, ja tällä siis viittaan Hra Hedhiin, on oltava myös mestari keksimään leiville nimiä.

Osalla leivistä on nimi, joka on hyvin brändäytynyt. Tiedät mitä saat, tai ainakin mitä pitäisi saada, kun on puhe ciabatasta, pain de campagnesta, naan-leivästä tai focacciasta.

Ennen ekaa haukkua voit myös aavistaa mitä on luvassa, kun kyseessä on leipä, joka on ristitty sen mukaan, mitä taikinassa on. Anis-fenkolileipä, chili-cheddarleipä, saksanpähkinä-rusinaleipä. Selvästi huonommin menee niillä leivillä, jotka on nimetty samalla periaatteella, mutta joiden taikinaan ei perusainesten lisäksi ole juurikaan muuta tuupattu: Vehnäleipä, täysjyväleipä, kauraleipä.

Sitten on ne leivät, jotka on nimetty reseptin kotipaikkakunnan mukaisesti. Vaikka itse paikkakunta tunnettu olisikin, ei tuote silti välttämättä soita kelloa, kuten baselinleivän kohdalla. Paikkakuntakohtaisissa leivissä toisen porukan muodostaa ne leivät, joiden kohdalla et voi olla ihan varma edes kotipaikkakunnan sijaintimaasta, kuten karlsbadinkorput.

Syöjän näkövinkkelistä viimeisin ryhmä on se kinkkisin. Eli leivät, joiden nimi ei paljasta itse leivästä mitään. Toisaalta leivän leipojan kannalta nämä leivät ovat juuri parhaimpia. Erottuvat joukosta ja ovat helppoja muistaa. Kesäleipä, keisarinsämpylät, tuliaisleipä, Rolfin reikäleipä.

Leipomistani leivistä blogatessani käytän pääosin sitä nimeä, jolla kulloinkin leipomaani leipää sen alkulähteillä kutsutaan. Ainakin siihen asti, kunnes kehitän täysin oman reseptin: Jonna Marian sekoleipä. Tai makua laajemmin kuvaava Sairaanhyväleipä. Tai juureva Jedanlimppu. Sitä odotellessa. Tässä kuitenkin Olof Viktorin vaalean leivän ohje.

OLOF VIKTORIN VAALEA LEIPÄ
(2 leipää)

Esitaikina:
1g hiivaa
75g vettä
100g vehnäjauhoja
1g suolaa

Liuota hiiva veteen, lisää jauhot.
Vaivaa taikinaa pienimmällä nopeudella 10 min.
Lisää suola ja vaivaa vielä 5 min.
Pane taikina öljyttyyn astiaan ja peitä kulho. Anna seistä jääkaapissa 24h tai huoneenlämmössä 3 tuntia.

Taikina:
7g hiivaa
250g vettä
500g vehnäjauhoja
175g vehnähapanjuurta
10g suolaa
+esitaikina

Liuota hiiva veteen ja lisää joukkoon jauhot, hapanjuuri ja esitaikina.
Vaivaa taikinaa 13 min.
Lisää suola ja jatka vaivaamista vielä 7 min.
Pane taikina öljyttyyn astiaan, peitä se ja anna levätä 1-1,5h.
Jaa levännyt taikina kahteen osaan hyvin jauhotetulla työtasolla, mutta älä painele taikinaa.
Muotoile leivät varovasti niin, etteivät ilmakuplat mene rikki. Jätä saumakohta alaspäin.
Anna leipien kohota yön yli jääkaapissa, mieluiten 14-16 tuntia.
Esilämmitä uuni 250°C:een.
Pane leivät uuniin saumakohdat ylöspäin.
5 minuutin jälkeen laske lämpötila 200°C:een.
Paista yhteensä 45-50 min ja jäähdytä ritilällä.

FIN-ENG:
To be a baking master you probably need to be a naming master as well. How else are you gonna make up names for all the different tyes of breads you make?!

KUNINGATARPIIRAKKA

2011-08-09T22:40:00.000+03:00

Viime lauantaina oltiin eka menossa koko perheen kanssa Skidit Festereille, sen jälkeen koko perheen kanssa ystäväni synttäripiknikille.

Vesisade alkoi kun saavuttiin Skidit Festereille ja päättyi kutakuinkin silloin, kun lähdettiin kavereidemme kotiin siirretyltä piknikiltä, koska lapsemme eivät osanneet käyttäytyä. Tai osasivat osasivat, mutta 6,5 lasta ja tuplasti enemmän aikuisia kodissa, jonka design ei ole ehkä se lapsiystävällisin, oli vaan liikaa.

Piknikkiä varten olin leiponut synttärikuningattaren kunniaksi kuningatarpiirakan, jota ei ehditty edes maistamaan. Eikä ottamaan kuvaa.

Sunnuntaina siirryttiin jatkamaan ikuiselta tuntuvaa lomaamme kotona vietetyn viikon jälkeen vaihteeksi maalle. Hain metsästä uudet marjat ja leivoin samaisen mantelimassalla höystetyn piirakan. Hyvääää... Mutta se lauantain piirakka oli kyllä nätimpi, vattuja oli enemmän. Vattupuska oli kuitenkin jo aika tyhjänä, joten paikkasin tilannetta ekstramustikoilla.

KUNINGATARPIIRAKKA
22cm vuokaan

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl tomusokeria
125g voita
1 keltuainen
n. 1 rkl vettä

Täyte:
125g mantelimassaa
3 kananmunaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl ranskankermaa
1 dl sokeria
1,5 dl mustikoita
1,5 dl vattuja

Nypi jauhot, sokeri ja voi sekaisin.
Lisää keltuainen ja vesi ja sekoita kiinteäksi taikinaksi.
Painele taikina vuoa pohjalle ja pistele siihen reikiä haarukalla.
Raasta mantelimassa ja sekoita se kananmunien, tuorejuuston, ranskankerman ja sokerin kanssa tasaiseksi.
Kaada täyte pohjan päälle.
Ripottele marjat täytteen päälle.
Paista piirakkaa 200°C:ssa uunin alatasolla n. 40-45 min.

FIN-ENG:
On Saturday the damn rain first ruined our visit to a kids' festival happening and then the birthday picnic of a good friend. Didn't even get to taste the raspberry & blueberry pie I baked for the picnic. But now, back at the country house, I ran into the woods to pick up new berries and re-baked the same pie. The combination of raspberries and blueberries is by the way called kuningatar, queen, in Finland. Don't ask me why.

LAPIN KULTA SOLAR KITCHEN

2011-08-05T23:56:00.003+03:00

foto: Hufvudstadsbladet

Antto Melasniemi rules. Olen vakaasti sitä mieltä. Käytiin tänään koko perheen voimin testaamassa Melasniemen & co. eilen kymmeneksi päiväksi avaama Lapin Kulta Solar Kitchen -ravintola. Ruokavisionääriksi tituleerattu ravintoloitsija (Kuurna & Ateljé Finne) hoitaa kiitettävästi oman osuutensa suomalaisen ravintolakulttuurin monipuolistajana ja kansainvälistäjänä (esim. HEL YES!).

Keväisen Milanon designviikon jälkeen Suomea ainakin Fiskarsista Sodankylään kierreltyään, on pop-uppi landannut keskelle Helsingin ehkä siisteintä tulevaa asuinaluetta. Kalasataman aivan eteläisimpään kärkeen, piiiiitkän graffitiseinän päätyyn, Korkeasaaren ja Tervasaaren viereen. Kaipa se olisi Sompasaarta varsinaisesti.
14.8. asti on aikaa. Tai sitten merta edemmäs kalaan, eli Stokikseen 19.-21.8.

Ravintolan ruuat valmistetaan puhtaalla aurinkoenergialla. Itse luulin alunperin, että kyseessä on jonkin sortin aurinkopaneelit, joilla tuotetaan tarvittava sähkö, mutta ei. Ruoka kypsennetään lautasantenneja muistuttavissa peilimäisissä aurinkokeittimissä, joissa siis pelataan auringon säteilemällä lämmöllä.

Pilvettömänä päivänä keittimissä voi varmaan paistaa vaikka pihvejä, harmaampana taitaa menu jäädä enempi raakaravinto-osastolle. Joka tapauksessa kannattaa tarjoilijoiden hipiät suojata tyylikkäillä kesähatuilla.

Meillä kävi hyvä tsägä sekä kelin että paikkojen suhteen. Taisimme saada kutakuinkin viimeiset vapaat paikat, vaikka saavuimme paikalle hyvissä ajoin ennen kahtatoista, jolloin ravintola virallisesti avattiin. Tytöille saadut paikat luovutettiin kuitenkin eteenpäin, koska halukkaita tulijoita oli reilusti enemmän kuin paikkoja, joita oli noin neljäkymmentä. Likat olivat vallan tyytyväisiä privaattipöytäänsä.

Oivalla oli myös ihan oma mestansa.

Päivän menu vedettiin vegelinjalla.

Alkuruokasalaatti oli ihana. Retiisejä, herneitä, porkkanaa, kukkakaalia, paahdettuja kurpitsansiemeniä, kanttarelleja ja villiyrttejä.

Pääruokana oli pitkään hautunutta maukasta tomaattipataa, pottuja, pinaattia ja vuohenjuustoa. Ei ehkä se kaunein annos, mutta hyvä. Maistui auringolta.

Jälkiruoka, suklaakakku, tarjoiltiin paistuttuaan kinuskikastikkeen, mustikoiden ja karviaisten kera. Perinteisessä uunissa jos kakkua paistaa hiukkasen liian kauan, sehän palaa kauttaaltaan tasaisesti. Aurinkokeittimessä saattaa kakkuun kuulemma palaa vain tietty kohta, johon auringonsäde suoraan heijastuu.

Aurinkokahvi

Maestro himself

Tulipas pitkä postaus. Jos vielä kiinnostaa, käy ihmeessä kattomassa vaikka tämä, kulttuuripääkaupungissamme kuvattu pätkä:

Cooking in Turku from LapinKultaSolarKitchenRestaurant on Vimeo.

FIN-ENG:

I'm so stoked about the Lapin Kulta Solar Kitchen Restaurant. If you missed it during the Milan Design Week, go experience it in Helsinki now for 10 days. No, sorry, only nine left now. Or then Stockholm after that.

SÄRKÄNNIEMI 2011

2011-08-02T00:34:00.000+03:00

Seuraava lomakohteemme oli Särkänniemi, jo jokakesäiseksi muodostunut traditio. Omasta mielestäni, ainakin pikkulasten kanssa hurvitellessa, pesee Särkänniemi Lintsin mennen tullen. Laitteita, joihin noin metrin pituiset pääsevät, on enemmän ja sen lisäksi kaikkea muuta viihdyttävää, kuten lasten eläintarha ja akvaario. Ja planetaario, Näsinneula sekä tietenkin delfinaario. Ainakin niille, jotka eivät ole The Cove -leffaa vielä nähneet...

Tukkijoki on perheen suosikkilaite. Perheen lasten suosikkilaite.

Viikinkilaiva tais olla sittenkin vähän liian jännä. Vai?

Tytöt söi elämänsä ekaa hattaraa. Minä ekaa ehkä 20 vuoteen.

Aika kamalaa.

Ja kun viime aikoina on tullut jaettua lisäpisteitä niin kovin, pitäähän Särkänniemenkin osansa saada. Perinteiset maggaraperunat, hodarit & co. ovat aika hyvin edustettuina huvipuistojen, tai oikeastaan lähes minkä tahansa kesärientojen yhteydessä, usein ainoana mahdollisena saatavilla olevana nopeana ja helppona ravintona. Tämän ankean pikaruokatarjonnan keskellä pointsit siis tästä kioskisesta, jossa oli tarjolla erilaisia täytettyjä leipiä ja salaatteja. Valitettavasti törmäsimme kojuun vasta hodarit mahassa.

Jatkolisäpisteet tulee jäätelökiskalla bongatusta Armas-perheen kyytönmaitojätskistä.

Pitkän päivän jälkeen painuttiin hotellille ja helpoimman kaavan kautta syömään, eli hotellin ravintolaan. Arvostan sitä, että kesällä, kun lapsiperheet joka tapauksessa täyttävät hotellin, panostaa hotelli meluavien ja sotkevien lapsivieraidensa viihtymiseen. Hotelliketjun kesäslogankin näytti olevan "Kun lapset saavat olla lapsia, aikuiset voivat olla aikuisia." Ja näinhän se on: Kun ipanat viihtyvät, viihtyvät yös ipanoiden vanhemmat. Tytöt nauttivat, kun saivat taas koota omat pikku salaattilautasensa sekä tuunata jälkkäriannoksensa ja syötyään siirtyä leikkihuoneeseen.

Kun joku vielä keksii, millä voisi viihdyttää +/- 1 vuoden ikäistä lasta sen aikaa, että vanhemmat voisivat pikapikaa syödä yhden ruokalajin, se vasta potin räjäyttääkin.

FIN-ENG:

The traditional trip to Tampere, and amusement park Särkänniemi with its cottoncandy and fierce rides, is now behind us. I'd love to see someone figure out a way to get approximately one year old children to enjoy themselves, while having dinner in a restaurant. Even for a little while?

RAVINTOLA GULA VILLAN

2011-07-30T21:43:00.000+03:00

Ennen seuraavaa kesälomasiirtoa ehdittiin vähän veneilemäänkin. Tai Mikko ja tytöt ehtivät vähän enemmänkin, mutta Oiva pääsi Almamme kyytiin ihkaekaa kertaa. Ja juuri siitä syystä veneretkemme kohde valittiin varmuuden vuoksi tosi läheltä lähtösatamaa.

Se oli ihan hyvä päätös, koska Oivan mielestä pelastusliivit oli vuosisadan ankein keksintö.

Kippari & perämiestytsit hoitivat meidät Ison Vasikkasaaren ravintolan, Gula Villanin, asiakkaille varattuun laituriin.

Gula Villanin päärakennus on viehättävä vanha huvila vuosisadan vaihteesta, joka nyttemmin toimii kesäravintolana. Terassilla riittää asiakaspaikkoja, myös varjoisia sellaisia. Saavuttiin ravintolaan juuri sen avauduttua ja samaan slottiin oli aika moni muukin ajoittanut tulonsa. Saatiin yksi vikoista vapaista pöydistä, mutta jouduttiin tovi odottelemaan vuoroamme tarjoilussa. Rapupasta ja vuohenjuustosalaatti olivat oikein maistuvia, voiton veivät tällä kertaa kuitenkin lapsille tilatut Mammas köttbollarit.

Tämänkertaiset lisäpisteet jaetaan lasipullocokiksesta. Ja eriväripilleistä.

Perän pitäminen on tärkeä tehtävä. Todella tärkeä.

Isoon Vasikkasaareen pääsee muuten ilman omaakin venhoa, Espoon saaristoveneen aikataulut löytyvät täältä. Ja Gula Villan ei ole ainoa kiva puoli Vasikkasaaressa. Siellä voi myös pikniköidä ja grillata Espoon kaupungin kustantamilla polttopuilla ja pelata fudista nurmikkoalueilla ja käydä siisteissä vessoissa ja uida uimarannalla. Eli viettää kesälomaa.

FIN-ENG:
Our boat took us on a trip to The Big Calf Island and restaurant Gula Villan.

ALEKSIN TRENDIKKÄÄMPI ROUHELEIPÄ

2011-07-29T22:53:00.000+03:00

Alkuviikosta käytiin himassa kääntymässä ja postikasan pohjalta löytyi elokuun Trendi. Viva ciabatta -blogin Aleksi fiittasi lehden leipäjutussa. Hyvä oli ohje. Ja asiaa juttu muutenkin. Long live bread! Long live carbohydrates!

Aleksin ohjeen mukaaan leipomani leivän lisäksi kävin myös kaupan leipähyllyllä. Alli nimittäin kysyi, josko meillä joskus voisi olla ihan tavallista kaupan paahtoleipää ja pitihän lapsen harras toive toki toteuttaa. Viime alkusyksystä lähtien on kaikki meillä kotona syöty leipä ollut itse tehtyä. En ole mitenkään piukasti päättänyt olla ostamatta kaupan leipää, mutta omaa on vaan tullut leivottua aika reippaasti. Nyt lapsiraukka sai kuitenkin paahtoleipänsä.

Alla alkuperäinen ohje tuplana, tykkäsin tehdä leipäni isona.

ALEKSIN TRENDIKKÄÄMPI ROUHELEIPÄ

350g vettä
180g hiivaleipäjauhoja
80g ruisrouhetta
40g riihiruisjauhoja (tai tavallisia jos ei löydy riihi)
20g seesaminsiemeniä
20g pellavansiemeniä
10g fariinisokeria
6g mämmimallasta
6g hiivaa
+
200g hiivaleipäjauhoja
10g suolaa

Sekoita ensimmäiset aineet yhteen ja anna muhia pari tuntia liinan alla.
Lisää loput jauhot ja suola ja vaivaa hitaalla pari minuuttia ja nopeammalla neljä.
Anna taikinan levätä puolitoista tuntia öljytyssä astiassa.
Muotoile leiväksi ja anna nousta 45 minuuttia.
Esilämmitä uuni 250°C:een.
Työnnä leipä uuniin ja laske lämpötila 225°C:een. Paista n. 25-30 min.
Jäähdytä ritilällä.

FIN-ENG:

Last week we had a pit stop at home and I baked a bread. The recipe was from the newest Trendi magazine. Viva ciabatta blogger Aleksi was interviewed for the bread article and gave also a couple recipes.

CAFE ADA I EKENÄS

2011-07-25T23:21:00.003+03:00

Ollessamme vanhempieni landella, saatiin Mikon kanssa noin 3,5 h totaalista lomaa ihanista lapsistamme ja suunnattiin vene kohti Tammisaari cityä. Syömään oltiin menossa, mutta jotain muutakin ajateltiin ehtivämme päivävapaamme aikana. Suunniteltiin käyntiä Göran Schildtin näyttelyssä tai vaihtoehtoisesti käppäilyä vanhassa kaupungissa.

Päädyimme kuitenkin minigolfaamaan. Hullut.

Pestyäni aviomieheni minigolfissa, siirryttiin Cafe Adan terassille. Pari vuotta sitten auenneeseen bistroon on ollut tarkoitus mennä syömään jo aiemminkin, mutta sopivaa hetkeä ei nähtävästi tullut aiemmin vastaan. Terassi vanhan makasiinirakennuksen pihalla, ihanimman pikku puutarhan keskelllä, vei totaalisesti sydämeni. Valitettavan ammattitaidoton palvelukaan ei juuri haitannut menoa, kiitos miljöön. Ruokakin oli simppelin hyvää ja varsinkin alkuruoka-annokset söpöjä.

Lisäpointsit sisäiseltä sitruuna-marenkitorttufaniltani vielä siitä, että varsinaisten listalta löytyvien jälkkäreiden vaihtoehtona tarjottiin myös mahdollisuutta valita sisältä vitriinistä haluamansa kakkupala jälkkäriksi.

FIN-ENG:
Mikko & I had a 3,5 hour kid-free afternoon to spent in Tammisaari. First we played a round of minigolf (I won!), then had a late and a long lunch at Cafe Ada's beautiful garden surrounded terrace.

NEKTARIINIKEIKAUSKAKKU

2011-07-17T23:34:00.001+03:00

Seuraavan kerran kun ollaan perheen kanssa pitkällä ulkomaanmatkalla, aion lähteä 12 tunnin päästä kotiinpaluusta yksin viideksi päiväksi leipomaan. Tai bloggaamaan. Tai vaikka seisomaan päälläni.

Mikko starttasi ma-aamuna sukelluskamat takapaksissa kohti meren syvyyksiä ja jätti vaimoraukan kolmen lapsen kanssa keskelle matkalaukunpurku- ja pyykkäyshelvettiä. Muutaman päivän tsemppaamisen jälkeen junailtiin itsemme kuitenkin onnellisesti landelle ja nyt otetaan iisisti koko jengi ja nautitaan Suomen suvesta.

Rakastan nektariineja, erityisesti kesäkuumalla. Mutta leipomuksissa ei niitä kauhean usein tule käytettyä. Ehkä se liittyy siihen, että samaan aikaan vuodesta kun Suomesta saa hyviä nektariineja, on tarjolla myös niin monia kotomaisia sesonkiherkkuja.

Ikikriittinen äitini kuvasi leipomaani lempparihedelmällä täydennettyä keikauskakkua sanoin "mössö mikä mössö". Se ei vaan ymmärrä. Myönnän, että illalla jälkiruokana homma toimii parhaiten lämpimänä tarjottuna, ehkä pieni vaniljajädepallura vierellä. Mutta ah, kylmänä suoraan jääkaapista pikkusiivu aamiaiseksi. Tai isompi siivu. Ehkä sittenkin vasta aamiaisen jälkeen. Tai välipalaksi. Tai samalla kun kaivaa esille saunalonkeroa. Vaikea valita parasta palaa, mutta hyvä mössö mikä mössö.

NEKTARIINIKEIKAUSKAKKU
(22 cm vuokaan)

50g voita
1 dl fariinisokeria
n. 5 nektariinia

Taikina:
125g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kermaa

Laita uuni lämpiämään 200°C:een.
Kuutioi voi nokareiksi kakkuvuokaan. (Mieluummin ei irtopohjavuoka).
Lisää fariinisokeri vuokaan ja nosta vuoka uuniin pariksi minuutiksi.
Kun voi on sulanut, nosta vuoka uunista ja sekoita voisula ja sokeri sekaisin.
Leikkaa nektariinit lohkoiksi ja asettele vuokaan.
Valmista taikina: Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi.
Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.
Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan.
Lisää myös kerma taikinaan.
Lusikoi taikina hedelmien päälle kakkuvuokaan.
Paista uunin alatasolla n. 35 min tai kunnes kakku on kypsä.
Anna kakun vetäytyä vuoassaan 15 min ennen sen kumoamista. Keikautetun kakun kannattaa antaa jäähtyä vuoan alla, niin se säilyy mehevänä.

FIN-ENG:
Last week while I was taking care of the suitcases, laundry and re-packing (with the kids), Mikko was enjoying his deep water and shipwrecks (alone). All the same, now we're all happily enjoying the finnish summer in the countryside. And I baked a nectarine upside down cake.

ERICEIRA OSA 2

2011-07-13T00:10:00.000+03:00

Onni on välilasku Münchenissa

Haaveet pitkistä ravintolailloista olivat tällä lapsimäärällä reissatessa haudattu jo alkuunsa. Ulkona syöminen painottui pääosin rantojen ravintoloihin ja kuppiloihin, joissa sai ruokaa, kun lasten aikatauluihin kulloinkin sopi. Muuten grillattiin ja kokattiin talolla. Ruokavalio oli kahden viikon ajan aika kala- ja äyriäispainotteinen. Kuten edellisenkin Portugalin visiittimme jälkeen kirjoitin, merenelävät ovat ehdottomasti maan keittiön parasta antia. (Piripiri-kanaa unhoittamatta!)

Kauppahalleissa ja toreilla pyöriminen on kaikille ruuasta kiinnostuneille ehdotonta ajanvietettä ulkomaanmatkoilla. Omalla kohdalla diggailu jatkuu perus-supermarkettiinkin. Suosikkejani ovat ehdottomasti jogurtti- ja keksihyllyvälit.

Portugalilainen leipä ei oman kokemukseni mukaan ole kummoista. Jokaisessa leipomossa ja kuppilassa on tarjolla samoja vaaleita perussämpylöitä. Silti arvostan leipäkulttuuria, jossa leipä haetaan tuoreena leipomosta, ei ikituoreena supermarketista.

Makeiden leipomusten joukosta oli ylivoimainen lempparini pastel de nata. Itsehillintä petti totaaisesti, kun aamuleipien noutajat nappasivat leipomosta näitä mukaansa. Keltuais-kermavanukasta voitaikinakupissa. Toimi. Ilmeisesti toimii myös portugalilaisten mielestä, sillä pikaisella vilkaisulla vähintään 90% kaikista leivonnaisista piti sisällään jonkin sortin taikinaa yhdistettynä jonkin sortin keltuaisista valmistettuun custardiin.

Nyt himaan tultuani, pastel de nata reseptiä googlaillessani, löysin tälle keltuaisfanaattisuudelle kuitenkin vallan loogisen selityksen. Ennen vanhaan portugalilaisissa luostareissa kananmunan valkuaisia tarvittiin suuret määrät sekä nunnakaapujen tärkkäämisessä että viinien puhdistamisessa. Näin ollen näpsäkät nunnat kehittelivät lukuisia reseptejä, joissa hyödynsivät näitä ylijäämäkeltsivarastoja.

FIN-ENG:
The absolute highlights of the trip for me were pastel de nata pastries for breakfast, prawns on the beach for lunch and local market fresh fish from grill for dinner. Yes, I like food.

ERICEIRA OSA 1

2011-07-11T23:57:00.002+03:00

"Ananas!!" huudahti siskonpoikani palmun nähdessään. Portugalissa oli kivaa.

Asuimme talossa,

josta oli kiva näkymä

ja jossa oli pieni uima-allas,

jossa osa porukasta ui,

osa snorkalili,

osa löysi sisäisen vesipetonsa

ja osa taas ei.

Syötiin pieniä katkarapuja,

isoja katkarapuja,

pieniä doradoja,

isoja doradoja

ja juotiin naurettavan halpaa Mateusta.

Isot pojat surffasivat (kuvassa joku muu iso poika),

tytöt ja pienet pojat pysyivät kuivalla maalla.

Tehtiin kaupunkiretkiä,

hiekkarantaretkiä,

vuorikiipeilyretkiä,

sekä retki Manner-Euroopan läntisimpään (ja salettiin tuulisimpaan) pisteeseen.

Olihan sitä toki välillä pelaamista viiden pikkuipanan ja parhaimmillaan seitsemän aikuisen logistiikan kanssa, mutten taida silti olla ainoa jonka mielestä oli kivaa. Vaikken vieläkään ymmärrä mistä portugalilaiset ovat omituisen kiitos-sanansa repäisseet, niin muito obrigada vaan koko matkaseurueelle!

FIN-ENG:
I think the pics speak for themselves. Portugal trip ruled!

FÉRIAS!

2011-06-25T22:19:00.001+03:00

Klo 04.55 olisi koko perheen (ja alakerran perheen) syytä olla ojossa pihamaalla, sillä lentokenttätaksi on tulossa hoitamaan ensimmäisen etapin kohti portiviinin luvattua maata.

Siispä heihei, palaamme asiaan reilun parin viikon päästä!!!

FIN-ENG:
We're off to Portugal!!!
In less than seven hours. Shit, I need to sleep.

JUHANNUS 2011

2011-06-25T22:03:00.003+03:00

Ihka ensimmäistä kertaa vietin juhannuksen kotona. Mikko on aina hehkuttanut, kuinka siistiä kaupungissa on juhannuksena, kun missään ei ole ketään ja kadut on ihan tyhjänä. Stadiin ei silti tarvinnut lähteä tyhjyyttä ihmettelemään, sillä täydellinen juhannusaatto löytyi ihan koto-Espoosta.

Omittiin pihapöytä ja roudattiin juhannusherkut ulos. Aluksi oltiin ihan omalla jengillä, loppuillasta porukkaan liittyi muutama reipas naapurikin.

Ensin syötiin lohileipiä ja sitten grillattiin.

Jälkkärinä oli mansikka-valkosuklaamoussekakku.

Fotogeenisyys on selkeästi periytynyt äidiltä tyttärelle.

FIN-ENG:

For the first time ever I spent the Midsummer Day at home, not in the country side. But it was a good one.

SITRUUNASABAYONTARTELETTI

2011-06-23T01:17:00.000+03:00

Jos joku vielä vaiheilee, mitä tekisi juhannuksena jälkkäriksi, niin tässäpä oiva idea!
Tein kyseisiä tarteletteja mm. Ravintolapäivän dinnerillämme ja veikkaisin että sabayontäytteen happaman sitruunaisuuden ja täydellisen makean yhdistelmä sopii myös juhannuksen makkarakimaran päätteeksi.

Pohjien ohje on ihan perusohje, johon Ravintolapäivänä lisäsin mukaan myös sitruunamelissaa. Näissä kuvissa tuota vihreää lisää ei ole mukana, koska viime kerralla tarteletteja tehdessäni oli kaupan yrttihyllykössä sitruunamelissan kohdalla tyhjä kolo.

Sitruunasabayontäytteen ohje puolestaan on superkokki Thomas Kellerin The French Laundry -ravintolalta. Kolmen Michelin-tähden arvoinen täyte siis. Alkuperäisessä muodossaan ohje löytyy esim. täällä.

SITRUUNASABAYONTARTELETTI
6-8 kpl

Pohja:
55g voita
25g sokeria
1 keltuainen
95g vehnäjauhoa
(1 rkl hienonnettua sitruunamelissaa)

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää keltuainen koko ajan sekoittaen.
Sekoita joukkoon jauhot ja sitruunamelissa.
Pyöritä taikinasta pallo, litistä sitä hieman ja kääri kelmuun. Laita jääkaappiin vähintään tunniksi.
Painele taikina tartelettivuokiin (voit käyttää myös esim. muffinssipannua).
Paista 180°C:ssa 13-15 min, kunnes ne saavat hieman väriä.
Jäähdytä pohjat.

Täyte:
2 munaa (kylmänä!)
2 keltuaista (kylmänä!)
150g sokeria
120g sitruunamehua
85g suolatonta voita kylmänä (kuuteen osaan pilkottuna)

Sabayon valmistetaan vesihauteessa. Vatkaa siis metallikulhossa munia, keltuaisia ja sokeria noin 1 minuutin ajan.
Siirrä kulho vesihauteeseen ja vatkaa ja kääntele kulhoa (jotta se kuumenee tasaisesti).
Parin minuutin jälkeen seoksen tulisi olla ilmavaa ja paksuhkoa. Lisää 1/3 sitruunamehusta ja jatka tehokasta vatkaamista.
Kun seos on jälleen paksuuntunut, lisää toinen kolmasosa sitruunamehusta ja jatka vatkaamista.
Seoksen jälleen paksuunnuttua lisää loput mehusta.
Jatka vielä sekoittamista, kunnes seos on paksua ja vaaleaa ja vispilä jättää selvän jäljen.
Ota levy pois päältä mutta jätä kulho vielä vesihauteenseen.
Lisää voipalat yksitellen ja koko ajan sekoittaen.
Kaada lämmin sabayon paistettujen ja jäähdytettyjen pohjien päälle.
Sabayontäytteen ollessa vielä lämmintä, käytä tarteletit uunissa grillivastusten alla. Jätä luukku auki ja tarvittaessa kääntele vuokaa saadaksesi tasaisen kauniin värin pintaan. Tämä ei vie kuin pienen hetken, joten älä vaan jätä uunia vahtimatta!
Anna tartelettien vetäytyä rauhassa vähintään tunnin ajan. Tarjoa huoneenlämpöisenä tai kylmänä. (Omasta mielestä ovat parhaimmillaan noin 20 min ennen tarjoilua jääkaapista nostettuina.)

FIN-ENG:
The real masterchef Thomas Keller's lemon sabayon is to die for. The recipe in English here.

RUSINAHAPANJUURI (VEHNÄHAPANJUURI)

2011-06-16T22:18:00.002+03:00

Jääkaappini alimman hyllyn takaosassa asusteleva vehnähapanjuureni on itse asiassa rusinahapanjuuri. Eli vehnähapanjuuri, joka on pistetty käyntiin jauhojen ja veden sijaan jauhoilla ja käyneellä rusinoiden liotusnesteellä. Juuri on reipas, harvoin huonotuulinen ja kaikinpuolin mukava perheenjäsen. (Toisin kuin aiemmat vehnäjuuriyritelmäni.) Leipomistahdista ja juurentarpeesta riippuen ruokin juurta kerran viikossa. Tai joka toinen viikko. Ja ruokkiminen siis ihan perus jauho-vesikombolla, rusinalientä käytetään vain juuren aloittamiseen.

Starttasin juuren ruotsalaisleipuri Heléne Johanssonin kirjan ohjeen mukaisesti, kas näin:

RUSINAHAPANJUURI (VEHNÄHAPANJUURI)

Rusinoiden lioutusliemi saadaan aikaan näin:

200g rusinoita
400g haaleaa vettä
1 rkl hunajaa

Sekoita ainekset kulhossa, peitä kelmulla ja anna seistä huoneenlämmössä. Sekoita joka päivä.
Noin 4-5 päivän jälkeen seos alkaa käydä ja kuplia.
Siivilöi rusinat pois ja käytä neste hapanjuuren aloittamiseen.

Ja itse juurihomma hoitui näin:

1. päivän aamu:
120g vehnäjauhoja (luomu)
120g rusinoiden liotuslientä

Sekoita jauhot ja neste, peitä kulho ja anna seistä huoneenlämmössä.

1. päivän ilta:
60g vehnäjauhoja
60g rusinoiden liotuslientä

Sekoita joukkoon, peitä ja anna seistä huoneenlämmössä.

2. päivän aamu:
60g vehnäjauhoja
60g rusinoiden liotuslientä

Sekoita & peitä. Mikäli juuri on jo lähtenyt käymään, siirrä jääkaappiin. Mikäli ei, jätä vielä huoneenlämpöön.

3. päivän aamu:
60g vehnäjauhoja
60g rusinoiden liotuslientä

Sekoita, peitä, jääkaapita.

4. päivä:
Valmis. Leivo leipää.
Lisäinfoa juuren ruokkimisesta, käyttämisestä ja säilyttämisestä olen kasannut tänne.

Niin ja juuren miettiessä syntyjä syviään, käytä valmiiksi lionneet rusinapullukat herkullisen saksanpähkinä-rusinaleivän leipomiseen.

FIN-ENG:
Raisins from the sunny California must be the key to my co-operative wheat sourdough starter.

VAALEA HAPANLEIPÄ

2011-06-12T16:48:00.002+03:00

En edes muista milloin olisin viimeksi seissyt lämpimänä kesäyönä taksitolpalla auringon jo noustua. Tai siis viime yönä seisoin, mutta sitä edellisestä kerrasta on ihan järjettömän pitkä aika. Kamalaahan se on, mutta jotenkin silti tuli nostalginen olo. Joskus tosi kauan sitten se kun ei ollut ollenkaan harvinaista, että tuli käpyteltyä himaan hesarinjakajia moikkaillen, kun oli pilkun tultua käyty vielä syömässä pikku yöpalaa jossain päin Iso-Robaa.

Eilen oli tuparit kavereiden kauniissa kodissa, josta siirryttiin jatkamaan iltaa Groteskin ihanalle sisäpihaterassille. Ja sitten vielä Ahjoon. On vähän väsy olo, vaikka ihku aviomies tajusikin antaa vaimonsa nukkua aamulla pitkään.

Varsinaisen tuparilahjan lisäksi vein myös perinteisen leipää & suolaa -setin. Leipä oli Pain de Martin -blogin Oktoberlevain, mutta ruisjuuren sijaan vehnäjuureen leivottu. Supermehevä ja maukas leipä. Suosittelen.

Taikinaa ei myöskään vaivata, eli ilman konetta onnistuu tämä leipä mainiosti. Vaivaamisen sijaan ainekset vaan blandataan yhteen, annetaan levätä, viikataan, annetaan levätä, viikataan, annetaan levätä, viikataan ja kohotetaan.

VAALEA HAPANLEIPÄ
2 leipää

Illalla:
50g vehnähapanjuurta
200g haaleaa vettä
150g vehnäjauhoa
50g ruisjauhoa

Sekoita ainekset yhteen.
Anna seistä huoneenlämmössä kelmun alla yön yli.

Aamulla:
Hapanjuuritaikina edelliseltä illalta
450g vettä
750g vehnäjauhoja
20g suolaa

Sekoita ainekset yhteen ja anna levätä 45 min.
Kasta käsi veteen, ota taikinan reunasta kiinni ja taita taikinan kulma keskelle.
Ota kiinni seuraavasta kohdasta ja toista taikinan taittaminen. Jatka kunnes olet tehnyt täyden kierroksen.
Anna levätä 45 min ja toista taitokset.
Anna levätä 45 min ja toista jälleen.
Anna taikinan kohota 2 tuntia huoneenlämmössä (tai jääkaapissa yön yli).
Jauhotetulla työpöydällä jaa taikina kahtia ja hellästi muotoile taikinapalat palloksi ja nosta kohoamaan kohotuskoriin. (Tai vuoraa pyöreäpohjainen kulho leivinliinalla ja jauhota se.) Kohota 1,5h.
Esilämmitä uuni 250°C:een.
Kumoa leipä varoen kohotuskorista kuumalle pellille ja työnnä uuniin.
15 minuutin jälkeen laske lämpötila 200°C:een ja paista vielä 20-25 min.
Jäähdytä ritilällä.

Jos taikinan viikkaaminen jäi vähän epäselväksi, alla Martinin loistava video-ohje.
Vielä loistavammalla taustamusavalinnalla.

FIN-ENG:
I'm a bit tired, cause I'm not used to staying up all night. Anymore. Yesterday we went to friend's housewarming party and after that to the lovely terrace of Restaurant Grotesk, which I totally recommend for the warm summer nights. I also recommend baking sourdough bread.

BABY & BABYSHOWER-CUPCAKET

2011-06-09T13:40:00.002+03:00

Kun Oiva oli syntynyt, jengi kyseli ihmeissään, että kuinka kummassa aikani riittää leipomiseen ja vielä bloginkin pitämiseen. Kiitos hyvin. Vastasyntynythän nukkuu kaiket päivät. Ja muutaman kuukauden ikäinen diggaa heilua sitterissä äidin touhutessa vieressä. Ja vielä vähän vanhempi rakastaa makoilla keittiön lattialla kauhoja ja vispilöitä syömässä.

Koitti kuitenkin aika Oivan lähteä omatoimisesti liikkeelle ja siihen se ajan riittäminen sitten loppuikin. Nyt pystyy tehokkaasti toimimaan keittiössä vain sen ajan, kun Oiva on päiväunilla. Muun ajan tuo tuholainen hajoittaa Allin legorakennelmia, repii Elsaa tukasta, tekee pikkusilppua isänsä Surfereista ja yrittää hajoittaa johdosta vetämällä kaikki äitinsä lempilamput. Muun muassa.

Viime viikolla tein tuttuni babyshowereihin 30 suklaa-cupcakea. Oiva ei ollut tuolloin päiväunilla. 11 kiloa käsivarrella tartuin siis toimeen ja ihan hyvin sujui taikinan teko lisäpainollakin. Kun oli kakkusten kuorruttamisen aika (homma, johon siis tarvitaan kaksi kättä), kiikutin Oivan omaan huoneeseensa ja juoksin takaisin keittiöön. Ehdin kuorruttaa aina neljä cupcakea kerralla, ennen kuin O oli kontannut takaisin keittiöön pahantekoon. Sitten siirsin Oivan taas omaan huoneen lattialle ja kiiruhdin pursotuspussin luo.

En muuten suosittele paljoa monimutkaisempia reseptejä vauva sylissä kokeiltavaksi.
Nimim. Vatkannut sabayonia vesihauteessa 20 minuuttia yhdellä kädellä

Onneks on kesä!

FIN-ENG:

Oiva used to be an easy baby to bake with. But those days seem to be gone. Now it's all about doing stuff that isn't aloud. The other option is to bake with the 11 kilo mischief-maker in the arms. That's how I made the 30 cupcakes for a friend's babyshower.

FOUGNOLE DES PYRENEES

2011-06-07T17:54:00.001+03:00

Jo viime viikolla likat jättivät päiväkodin pihan pölyt taaksensa ja starttasimme kolmen kuukauden kesälomamme. Tai no Mikko saa vielä muutaman viikon rentoutua töissä, ennen kuin liittyy seuraamme. Saattaapi olla että syyskuuta lähestyttäessä on jo pikkisen ikävä arkea. Ja päiväkotia.

Loman alku korkattiin viettämällä viime viikonloppu pitkästä aikaa landella. Ekat affenet, eka veneajelu ja ekat syömiset ulkoilmassa.

Ja eka Fougnole des Pyrénées -leipä. Jan Hedhin Mestarileipurin leipäkirjasta. Mahtaako luetunymmärtämisessäni olla vikaa, mutta toisinaan on kamalan vaikea hahmottaa leipäohjeesta, että mitä sille taikinamöntille pitäisi tehdä. Miten taitella, vääntää, kääntää ja viiltää. Mutta tämän näköinen siitä nyt sitten tuli:

FOUGNOLE DES PYRENEES
2 leipää

25g hiivaa
500g vettä
200g ruisjauhoja
575g vehnäjauhoja
350g hapanjuurta
18g suolaa

Liuota hiiva veteen ja lisää muut aineet paitsi suola.
Vaivaa taikinaa pienimmällä nopeudella 13 min.
Lisää suola ja jatka vaivaamista hieman nopeammalla vielä 7 min.
Pane taikina öljyttyyn kulhoon ja anna levätä 60 min. Puolessa välissä painele taikina kertaalleen kokoon.
Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se kahtia. Pyöritä paloista kaksi kiinteää, pyöreää palloa.
Peitä liinalla ja anna levätä 10 min.
Kauli 1/3 toisesta taikinapalasta 5 mm:n paksuiseksi, taita ohut osa paksun osan päälle ja painele kaulimella. Tee samalla tavalla toinen leipä.
Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi, noin 60 min.
Esilämmitä uuni 250°C.
Pane leivät uuniin ja 5 min jälkeen laske lämpötila 200°C:een. Paista vielä noin 45 min.
Jäähdytä ritilällä.

FIN-ENG:

The first weekend of our three month summer vacation we spent at the summer house. That means no kindergarden for three months. Some people really do call it a vacation.

MANSIKKACUPCAKES

2011-06-02T01:33:00.007+03:00

Yhden välipäivän jälkeen jatkettiin synttärijuhlintaa kaverisynttäreiden muodossa. Jos isosisko on mieluummin milloin lohikäärme ja milloin ritari, niin pikkusisko on pesunkestävä prinsessa jo syntyjään.

Päivänsankari oli pariinkin otteeseen tilannut vaahtokarkkeja juhlapöytään, mutta liekö iskenyt jonkin tasoinen sokeriöveri juhlaväen keskuudessa, kun suurin osa jäi syömättä. Suolaisella puolella oli kurkkukruunuilla ja prinsessanakeilla yllättävän kova menekki.

Tekemieni mansikkacupcakejen mansikkakuorrutus kuulostaa paljon paremmalta englanniksi: swiss meringue strawberry buttercream, sveitsiläismarenki-mansikkavoikreemi. (Jonka muuten kannattaa antaa pehmetä huoneenlämmössä huolella ennen syömistä.)

MANSIKKACUPCAKES
18 kpl

3 1/4 dl jauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
110g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl sokeria
0,5 tl vanilja-aromia
2 munaa
1,2 dl maitoa
200g (n. 3 dl) mansikoita pilkottuna pieneksi

Vatkaa voi, sokeri ja vanilja-aromi vaahdoksi.
Lisää kananmunat yksitellen, koko ajan sekoittaen.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää joukkoon vuorotellen maidon kanssa.
Lopulta kääntele mansikkapalat joukkoon.
Jaa taikina paperivuokiin ja paista 180°C n. 20-25 min.
Anna jäähtyä huolella ennen kuorruttamista.

Kuorrute:
2 valkuaista
1,5 dl sokeria
150g huoneenlämpöistä suolatonta voita
150g mansikoita

Sekoita valkuaiset ja sokeri.
Siirrä kulho vesihauteeseen ja vatkaa (sähkövatkaimella) kunnes seoksen lämpötila on n. 70°C ja sokeri on sulanut (et tarvitse lämpömittaria, huomaat kyllä).
Siirrä kulho pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista kunnes se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi (n. 5-8 min).
Vähennä nopeutta ja lisää voi vähän kerrassaan koko ajan edelleen sekoittaen.
Jatka vielä vatkaamista parin minuutin ajan, kunnes seos on paksua ja smoothia.
Soseuta mansikat ja lisää joukkoon.
Pursota cupcakejen päälle tai levitä lusikalla.

Ruualla ei saa leikkiä.

Paitsi jos on synttärit ja luulee olevansa prinsessa.

FIN-ENG:

After having a day off of birthday partying, the kids came over on Tuesday. The strawberry cupcakes with swiss meringue buttercream frosting were just right for the little princesses.

RHUBARB & STRAWOFFEE ELI BANOFFEE RAPARPERILLA JA MANSIKOILLA

2011-06-02T00:48:00.001+03:00

Pieni Elsamme täytti jo neljä. Kamalan vanha. Viimeiset vuodet on varsinainen synttärikakku ollut aina tarjolla sukulaisille, kun taas lastenkekkereissä on päädytty lähinnä cupcake-tyyppisiin ratkaisuihin lapsivieraiden huonon kakunsyömiskyvyn takia. Tällä kertaa ei huvittanut tarttua sokerimassaan ja väsätä viime vuotisen barbien tai toissa vuoden barbapapa-kakun kaltaisia viritelmiä. Jääkaapissa kun kuumotti raparperinvarret ja jääkaapin päällä tölkillinen kondensoitua maitoa. Yhdistelmä, josta olen haaveillut ekasta banoffeestani lähtien.

Joo, se oli tosi hyvää. Mutta ei sillä silti ollut enää mitään tekemistä banoffeen kanssa. Enempi kyseessä oli vaan mansikka-raparperi-toffeekakku. Banoffee on banoffee.

RHUBARB & STRAWOFFEE ELI BANOFFEE RAPARPERILLA JA MANSIKOILLA
(22 cm vuokaan)

Pohja:
250g Digestive-keksejä
125g voita

Täyte:
1 tlk kondensoitua maitoa (à 397 g, saa ainakin stokkalta ja citymarketeista)
500g raparperia
2 dl kermaa
1 rkl sokeria

Päälle:
mansikoita

Irrota kondensoidusta maidosta etiketti ja laita avaamaton tölkki kiehuvaan veteen kattilaan. Keitä kolme tuntia. Lisää tarvittaessa vettä keittämisen aikana niin, että koko tölkki on veden peitossa. (Huom. Liimajämien jynssäämisen kattilanreunoista voit välttää käärimällä tölkin foliopakettiin keittämisen ajaksi.)
Murenna keksit hienoksi ja sulata rasva.
Sekoita tasaiseksi ja painele irtopohjavuoan pohjalle ja halutessasi raunoille.
Paista 150°C:ssa 12 min ja jäähdytä. (Voit myös jättää paistamatta, jos lystäät. Paistamalla pohja on hieman rapeampi.)
Maidon kiehuttua tarvittavan ajan, avaa tölkki ja sekoita toffeeta hieman. Kaada toffee paistetun ja kovettuneen pohjan päälle. Laita vuoka kylmään niin toffee hieman paksuuntuu.
Kuori ja paloittele raparperinvarret.
Keitä raparperipaloja sokerivedessä pari minuuttia, kunnes raparperit hieman pehmenevät. (Käytin 1 litraan vettä 1 dl sokeria.) Älä keitä ihan mössöksi ellet sitten halua raparperimössöä kakkuseesi.
Levitä jäähtyneet raparperipalat toffeen päälle.
Vaahdota kerma ja lisää sokeri. Levitä kerma raparperien päälle.
Koristele mansikoilla.

Ja onhan se sittenkin aika pieni vielä, kun 3v. synttäreillä oli nähtävästi sama mekko.

Tai sitten äiti vaan tykkää ostaa vähän kasvuvaraa.

FIN-ENG:

Elsa turned four and the guests on Sunday were served this banoffee pie without the ban part of it. Instead there was rhubarb & strawberries.

COOKIE POPS

2011-05-27T14:07:00.001+03:00

Vappuna sekä viime lauantaina Ravintola Vanhassa Suolassa oli tarjolla cookiepopseja. Ohjeen lupasin monelle ja tässä se nyt on.

Tosi simppeleitä tehdä, mutta vaativat kyllä ostosretken johonkin kakkumaakareiden (netti)kauppaan. Esim. Confettiin tai Bake and Partyyn. Muualla en ainakaan ole törmännyt tikkaritikkuihin enkä candy melts -kuorrutenappeihin. Candy meltsille joku ehkä tietää jonkin suomenkielisen vastineen, mutta kyse on siis rakenteeltaan suklaankaltaisesta karkkikuorrutteesta. Suklaatakin voi toki käyttää kuorruttamiseen, mutta hyvä lopputuloksesta tulee vain jos hallitsee suklaan temperoinnin.

COOKIEPOPSIT
(n. 20 kpl)

300g Kantolan Dops-keksejä
150g maustamatonta tuorejuustoa
1 pss Wilton candy meltsiä (tai suklaata) kuorruttamiseen
(tikkaritikkuja & koristeita halutessa)

Jauha keksit monitoimikoneessa hienoksi.
Lisää tuorejuusto ja jatka pyörittämistä kunnes seos on tasainen massa.
Pyöritä massasta pieniä palleroita ja laita jääkaappiin.
Jotta pallerot pysyvät tikuissa, sulata ensin pieni määrä kuorrutetta ja doppaa tikku ensin siihen ja sitten vasta työnnä se keksipalleroon.
Sulata loput kuorrutteesta ja dippaile pallerotikut siihen. Anna ylimääräisen kuorrutteen valua pois ja laita jälleen jähmettymään jääkaappiin. (Huom. Mahdolliset koristeet kannattaa laittaa, kun kuorrute ei ihan täysin ole vielä jähmettynyt. Candy melts jähmettyy tosi nopeasti ihan huoneenlämmössäkin.)

FIN-ENG:
I promised the cookie pops instructions to some of our guests last weekend. So here we go dear guests!

RAVINTOLAPÄIVÄ OSA 4: GRANDE FINALE

2011-05-23T23:51:00.001+03:00

Ravintola Vanha Suola on nyt koettu. Aika moni sukulainen ja kaveri kysyi eilen miten meni. Tässä pieni yhteenveto vastauksistani: Ilta oli täysi suksee ja kokemuksena Ravintolapäivänä järjestetty oma "ravintola" oli aivan mahtava. Jännitys oli etukäteen aika kova, mutta niin oli ollut kuulemma vieraillakin. Ruoat onnistuivat suunnitellun mukaisesti, nappiin siis. Ja mikä tärkeintä, juttua riitti ja vieraat viihtyivät.

Tai niin ainakin voisi päätellä vieraiden kommenteista. (Sori kaikki non-facebookkaajat.)

Palstatilaa kun saatiin viime perjantain NYT-liitteen lisäksi myös Kauppalehdessä, olisi tulijoita pöytämme ääreen ollut aika runsaasti. Kaikki eivät kumminkaan mahtuneet, vaan jakkaramäärä oli rajattu tiukasti kahdeksaantoista. Parit vieraat tunsimme jo etukäteen, mutta suuri enemmistö osallistujista oli meille ventovieraita.

Mitä tulee itse Ravintolapäivään, olen rehellisesti sanottuna ihmeissäni, että niin harva oli tarttunut ideaan järkätä jotain omassa himassaan. Ymmärrän toki ettei jokaiseen kotiin saa rakennettua pitkää pöytää 18 hengelle, mutta miksei vähän pienemmälle kokoonpanolle? Nyt voin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suositella tätä konseptina muillekin, mikäli Ravintolapäivä elokuussa saa jatkoa, kuten on huhut kertoneet.
Entä me? Ehkä pöytä katetaan uusiksi pimeänä elokuisena iltana. We'll see!

Illan ajan oli keittiössä sen verran kova meno, ettei itse annoksista ehditty/muistettu ottaa kovinkaan montaa kuvaa. Homma eteni kutakuinkin näin:

Icebreakerina vieraiden saapuessa tarjottiin kuohuvaa. Homma lähti käyntiin yllättävän sujuvasti. Useampikin tulija kertoi jälkeenpäin olettaneensa muiden vieraiden olevan meille ennestään tuttuja, fiilis kun oli heti alkuun tosi rento.

Aikansa minglailtuaan pyydettiin jengi siirtymään pöytään.

Pöydässä odotti kolmea sorttia homemade leipää: ranskalaista maalaisleipää, brunkanin pitkäleipää ja hapanta ruisleipää.

Sekä kidesuolavoita, artisokkatahnaa ja tapenadea.

Ekan ruokalajin, parsakeiton, kanssa oli tarjolla parmesankeksit.

Sopan jälkeen pöytään kiikutettiin minihampurilainen ja jättiranu.

Seuraava ruokalaji, lohipastrami & wasabisoosi, taisi olla illan hitti.

Pääruoaksi tarjoiltiin tooosi pitkään hautunutta ragùa. (Ensimmäiselle kotimaiselle käännettynä: italialaista tomaattista lihakastiketta ja spagua.) Kuvaa ei sitten löydykään.

Jälkkärinä oli sitruunasabayontarteletti, jonka kanssa lautasella oli pieni vaniljajädekuutio, lakukastiketta ja minttua.

Seuraavan marssijärjestyksessä oli kaffet ja kumpp.

Ja kahvin kanssa pakolliset pikkumakeat, cookiepopsit.

Tiskihommeleita oli riittämiin.

Ravintola Vanha Suola kiittää ja kuittaa.

Kiitos Ravintolapäivälle alkusysäyksestä ja erityiskiitos kauniille & rohkeille vieraillemme!!!

P.s. Kiitos miljoonasti kuvista Juho ja erityisesti Aino!

FIN-ENG:

Ravintolapäivä, The Restaurant Day, was last Saturday. Ancient ex-boyfriend and I set up a restaurant at his and his fiancée's beautiful home in Kruununhaka, Helsinki. The guerrilla dining experience was a total succes. We had set up a table for 18 strangers and managed to pull of the five course menu as planned.

RAVINTOLAPÄIVÄ OSA 3

2011-05-23T01:04:00.002+03:00

Onnellisen väsynyt ja tekemisiinsä harvinaisen tyytyväinen.
Semmoinen on fiilis.

Huomenissa lisää.